Tänään kotimatkalle sattui oikein kunnon talvikeli. Lunta tuiskusi vaakatasossa suoraan naamaan ja tietkin alkoivat olla loppumatkasta lumen peitossa. Silti pyöräily tuntui pitkästä aikaa oikein erityisen mukavalta - tai ehkä juuri siksi. Matkaan kului kyllä normaalia kauemmin, mutta voimat eivät olleet lähelläkään loppua. Voimaa ajamiseen antoi myös iPodissa soinut HIMin Venus Doom. Taas huomasin, että sillä levyllä ei ole yhtään huonoa biisiä. Juuri sopivaa matkamusiikkia pimeään talvi-iltaan.
Se ikävä puoli tuossa lumisateessa on, että pyörätiet ovat varmaan pari päivää lumen peitossa, jos aurausaikataulu on samanlainen kuin edellisen lumisateen aikana.
2 kommenttia:
Miten kovalla luukutat ipod:ia ajaessa. Itte olen jättäny musiikin kuuntelun ulkona ajaessa väliin kun tuntuu että tarvii kaikki aistit olla terävinä työmatkaliikenteessä. Varmaan tottumuskysymys...
Aamulla oli Keski-Uudellamaalla aurattu pyörätiet ensiluokkaiseen kuntoon mitä nyt Vallinojan ongelmakohta aiheuttaa crossarilla lievää hämmennystä.
Ainoa mikä meikäläisellä aiheuttaa v-käyrän nousua talvityömatkapyöräilyssä on vaatteiden kanssa sähellys aamuisin. Kevyt hiki pinnassa ennenkuin on edes päässyt ovesta ulos.
Ihan sopivalla luukutan, eikä tossa länsiväylän pyörätiellä mitään aisteja tarvitse :).
Tänään jäi pyörä suosiolla kotiin, ensi viikolla taas poljen. Kyllä noi pyörätiet täälläkin vaikuttivat auratuilta. Pitäis hankkia nastat crossariin, nyt oon sotkenut Inbredillä.
Kyllä noiden vaatteiden kanssa tosiaan hiki tulee, varsinkin jos pitää alkaa etsiä jotain puuttuvaa asiaa täysi varustus päällä.
Lähetä kommentti