Fillarilla

Herätys!

2012-01-10T11:34:00.008+02:00

On taas vierähtänyt muutamakin tovi edellisestä postauksesta. Kesä meni, syksykin ehti kääntyä talveksi. Mitään pyöräilyllisesti merkittävää ei tässä välissä ehtinyt tapahtua. Keväällä suunniteltu saaristokierroskin jäi suunnitteluasteelle. No, on tässä aikaa. Tulevalle kesälle on suunnitelmissa pyöräilyä Sloveniassa. Onko kellään kokemuksia Sloveniassa fillaroinnista?

Pyöräily saa koko ajan enemmän palstatilaa tiedotusvälineissä, varsinkin arki- ja kaupunkipyöräily. Se on hienoa se. -mip-blogissa presidenttiehdokkaat pääsivät kertomaan omia pyöräilynäkemyksiään. Tai olisivat päässeet, jos eivät kolmea ehdokasta lukuunottamatta olisi jättäneet vastaamatta. Hyvä alku sekin. Ei Kekkosen aikana tuollaista olisi ollut.

Oma talvipyöräily alkoi ilman pehmeää laskua viime viikon maanantaina armottomassa lumi- ja jääpyryssä, ilman nastarenkaita tietenkin. Muuten tämä syksy ja talvi eivät ole olleet niin aktiivista pyöräilyaikaa kuin edelliset vuodet. No, onneksi vielä ehtii korjata tilannetta. Olen tässä miettinyt, että otanko talvipyöräkseni cyclocrossarin vai olisiko parempi vaihtoehto kuitenkin pienempirenkainen maastofillari. Useamman talven olen crossarilla ajellut ja huomannut sen umpihankiominaisuudet melko heikoiksi. Maastopyörä olisi tässä suhteessa parempi, mutta häviää sitten rullausominaisuuksissa kovalla alustalla.

Rikoksen uhri

2011-06-20T08:06:00.003+03:00

Nyt se sitten tapahtui, minulta varastettiin pyörä. Uskollisesti palvellut ja monessa mukana (ja täälläkin myynnissä) ollut täysjoustomaastifillarini oli vain eräänä päivänä kadonnut lukitusta pyörävarastosta.

Kaikki nämä vuodet olen säästynyt pyörävarkauksilta, vaikka olen pitänyt pyörääni milloin missäkin pitkin Helsingin keskustaa. Harmittavaista. Toivottavasti tuo jäi ainoaksi.

Pyörätaskut tulivat

2011-06-15T18:26:00.004+03:00

Nyt ne paljon puhutut pyörätaskut sitten tulivat Helsinkiin. Ensimmäiset ovat ilmestyneet Fredrikinkadulle, jossa tänään satuin pyörällä ajelemaan. Reittini varrella oli neljät liikennevalot ja siis neljä pyörätaskua. Ensimmäisissä valoissa pyörätaskussa oli auto pysähtyneenä, siinähän on autoilijan kätevä odotella valojen vaihtumista. Toisen taskun kohdalla oli auto ihan pysäköitynä ja kolmannessa kuorma-auto purkamassa lastiaan. Neljänsissä valoissa onni potki ja pääsin ajamaan autojonon eteen pyörätaskuun valojen vaihtumista odottamaan.

Tämän lyhyen kokemuksen perusteella Helsingin autoilijoilla on vielä hieman totuteltavaa pyörätaskujen käytössä, mutta uskon, että (toivottavasti) lyhyen orientaatiojakson jälkeen niistä tulee luonnollinen osa kaupunkilaista liikennekulttuuria. Kyllä se siitä lähtee.

Espoon rantoja Suvisaaristoon

2011-05-22T15:53:00.004+03:00

Ajoimme tänään kauden ensimmäisen sunnuntaiaamulenkin Espoon rantoja pitkin Suvisaaristoon. Olen aiemmin useaan kertaan ajellut Westen-Nuottaniemi-akselilla, mutta Suvisaaristo oli uusi tuttavuus, vaikka se noinkin lähellä sijaitsee.

Alkumatkasta ihailimme jälleen Westendin hulppeita rantahuviloita ja ihan vain kauniita merimaisemia. Suvisaaristossa näkymät ovat nimensä mukaisesti saaristomaiset. Tuntui kuin olisi ollut jossain kauempana kuin pääkaupunkiseudulla. Suosittelen lämpimästi fillarireissua sinne, jos Suvisaaristo on jostain syystä jäänyt väliin. Kilometrejä sunnuntaiaamun polkaisulle kertyi vähän alle 50. Hieno tapa aloittaa päivä.

Saaristopyöräily inspiroi suunnittelemaan kesän pidempää pyöräretkeä. Teeman mukaisesti ajatuksena on kierros Turun saaristossa. Aiemmat reissut ovat keskittyneet sisämaahan. Nytkin mielessä oli Saimaan kierros, mutta päädyimme kuitenkin saaristoon, joka on ollut haaveena jo jonkin aikaa. Täällä Mika Mäkelän upeita kuvia saaristokierrokselta. Tarkempia reittisuunnitelmia sitten, kun niitä kehittelemme.

Uudet renkaat

2011-05-13T23:34:00.004+03:00

Tässä ne nyt mainitsemani uudet maantiepyörän renkaat. Aiemmat Continental GP3000:t olivat peräti vuodelta 2005 ja olivat kestäneet puhkeamatta koko tämän ajan. Mielenkiinnolla odotan, kuinka pitkään näillä Michelin Lithioneilla ajan ilman rengasrikkoja.

Pyörällä töihin -viikko, päivä 5

2011-05-13T21:16:00.004+03:00

Outoa. Olen kyllä kirjoittanut jutut kaikista teemaviikon päivistä, mutta ne näyttävät kadonneen mystisesti.(edit: eivät kadonneetkaan, vaan ilmestyivät yhtä mystisesti).

Joka tapauksessa pyöräilin koko viikon töihin. Tänään kotimatkalla viikko huipentui navakkaan vastatuuleen, muuten kulki hyvin. Suosittelen kaikille lämpimästi. Jos ajaa vain jos siltä tuntuu, on helppo olla ajamatta pienen väsymyksen yllättäessä. Jos taas on ennakkoon päättänyt, että koko viikko (tai muu ajanjakso) pyöräillään joka tapauksessa, onkin vaikeampaa olla ajamatta.

Alkuviikosta tuntui pientä väsymystä, mutta viikon loppupuolella ei enää väsyttänytkään, vaan voimia tuntui tulevan koko ajan lisää. Työmatkapyöräily jatkuu edelleen.

Pyörällä töihin -viikko, päivä 4

2011-05-12T20:42:00.000+03:00

Neljä mennyt, yksi jäljellä. Meno paranee loppua kohden, ainakin tänä aamuna fillari kulki todella hyvin. Ehkä osasyynä oli eilen nautitut Enervit-lisäravinteet. Kotimatkalla kulki vieläkin paremmin, kiitos uusien renkaiden. Päätin vaihtaa vuodesta 2005 uskollisesti palvelleet Continental GP3000:t sinimustiin Michelin Lithioneihin. Täytyy laittaa kuva, kunhan saan otettua sellaisen.

Pyörällä töihin -viikko, päivä 3

2011-05-11T20:31:00.000+03:00

Tänään oli teemana maantiepyöräily. Aamulla jalat olivat sen verran väsyneet, että päätin keventää suoritusta ajamalla maantiefillarilla. Ja hyvin kulkikin, aamuinen työmatka oli yhden biisin verran lyhyempi kuin cyclocrossarilla ajettuna. (Olen kuunnellut samaa levyä nyt useamman päivän ajaessani, Nicke Borg Homeland, Chapter 2). Maantiepyöräni on muutenkin crossaria parempi ajettava hieman pienemmän runkonsa ansiosta.

Kotimatkalla sää oli vähän viilentynyt, mutta silti lyhythihainen paita riitti. Saa nähdä, pitääkö huomenna vetää pitkät hihat päälle.

Pyörällä töihin -viikko, päivä 2

2011-05-10T22:28:00.004+03:00

Pyörällä töihin -viikko jatkuu, tänään taas pyörällä töissä. Säät ainakin suosivat, tänään oli kevään ensimmäinen aamu, kun ajelin lyhythihaisessa paidassa ja polvihousuissa. Nyt illalla tuntuu hieman väsymystä jaloissa, mutta vakaa aikomukseni on jatkaa. Projektin yllä leijuu kirjaimellisesti mustia pilviä, kun loppuviikoksi on luvattu sateista säätä. Saa nähdä, pitääkö päätös vai alkavatko rintamalinjat rakoilla olosuhteiden vaikeutuessa ja väsymyksen lisääntyessä.

Pyörällä töihin-viikko

2011-05-09T20:30:00.004+03:00

Tämä viikko on pyörällä töihin-viikko, ainakin minulla. Koko kevään olen fillaroinut töihin melko laiskasti, mutta nyt otan itseäni niskasta kiinni. Nyt alkanut viikko on sopiva hetki ryhtiliikkeelle. Olen pitkästä aikaa töissä täyden viikon ilman vapaata, joten vapaapäiväkään ei sotke viiden päivän putkea. Jos se siitä sitten lähtisi vähän säännöllisemmin liikkeelle. Kyllä tämä keväinen/kesäinen pyöräily on vain niin kevyttä ja mukavaa talvipyöräilyyn verrattuna.

Bike Show palaa muuten tänään tauolta. Nettilähetys on jo alkanutkin, mutta podcast on kuunneltavissa koska vain.

Hyvin rullaa uusilla housuilla

2011-04-13T21:49:00.003+03:00

Kävin tänään töissä pyörällä ensimmäisen kerran nastarenkaiden vaihtamisen jälkeen. Joka kevät on yhtä suuri yllätys, kuinka hyvin taas rullaakaan. Pyörä kulkee lähes ajatuksen voimalla - ylämäkeenkin, verrattuna nastarenkailla rouhimiseen. Tuskin maltan odottaa, että pääsen taas maantiepyörän selkään. Silloin lennetään. Vielä täytyy hetki odottaa, että hiekat kerätään kaduilta.

Ostin taannoin Raphan nettikaupasta pitkät pyöräilyhousut, jotka olivat nyt neitsytmatkallaan. Ainakin tämän päivän perusteella ovat erinomaiset. Kangas joustaa ja housut on leikattu juuri oikein. Ne eivät ole pyöräilyhousujen näköiset, mutta ovat kyllä sellaiset. Lahkeet ovat sen verran leveät, että katsoin parhaimmaksi tunkea oikean lahkeen sukan sisään, ettei jää ketjun ja rattaan väliin.

Nastarenkaat pois

2011-04-10T19:40:00.005+03:00

Kevät on jälleen tullut ja sen kunniaksi vaihdoin nastarenkaat pois ja Marathon Plussat tilalle. Pyörä olisi kyllä tarvinnut renkaanvaihdon lisäksi hieman huoltoa ja puhdistusta, mutta se homma jäi seuraavaan kertaan. On se ihan ajettavassa kunnossa, mutta esimerkiksi vaihdevaijeri repsottaa ja pitäisi vaihtaa, ja on siinä varmaan muutakin. Ensi kerralla sitten.

Nastarenkaista puheen ollen, löysin kellarisiivouksen yhteydessä vanhat 26"-kokoiset Nokian Extreme 296:t. Ostin ne joskus aikoinaan Rocsportin postimyynnistä, joten olivat varmaan 10 vuotta vanhat. Kumi oli melkoisen haperoa ja taisi teräsrengaskin olla poikki. Kaikkea sitä tuleekin säilytettyä.

Kunto kateissa

2011-04-01T15:18:00.002+03:00

Nyt on pakko myöntää, että lopputalven ajamattomuus vaikuttaa kuntoon. Eilinen työmatkapyöräily todisti asian, ei kulje yhtään niin hyvin kuin syksyllä. No, onneksi tästä on suunta ylöspäin. Hommaa vaikuttaa osittain varmaan myös nastarenkaiden huono rullaavuus, vaikka suurin ongelma taitaakin olla kuskin rullaamattomuus. Kai se tästä lähtee taas.

Kevättä ilmassa

2011-03-22T22:04:00.003+02:00

Tänään oli kevättä ilmassa. Aurinko paistoi aamulla töihin ajellessa ja lämmintäkin oli. Illalla aurinko oli jo laskenut, mutta ei kuitenkaan ollut kylmä. Lumi ja jääkin oli sulanut monin paikoin, ei tosin kaikkialta, joten nastarenkaat olivat vielä tarpeen. Uskon, että nyt työmatkapyöräily vihdoin lähtee toden teolla käyntiin.

Aamulla vesi roiskui selkään sen verran runsain mitoin, että oli pakko hankkia uusi lokari rikkoutuneen tilalle. Vanhan Zefalin tilalle tuli SKS X-TRA Dry. Selkä ei kastunut kotimatkalla, joten oli se nimensä veroinen.

Back in the saddle

2011-03-06T18:23:00.004+02:00

Nyt on lumimyrskyt, pakkaset ja luultavasti flunssakin taltutettu, joten oli aika hypätä satulaan pitkähkön tauon jälkeen. Käytiin tänään pikaisella aamulenkillä, joka kylläkin osoittautui ihan riittävän pitkäksi.

Keli oli hieno, aurinko paistoi ja tiet olivat kovapintaiset ja hyvin rullaavat. Kirkkaasta paisteestaan huolimatta aurinko ei purevan tuulen takia kovin paljon lämmittänyt. Loppumatkasta sormet olivat aivan jäässä ja varpaatkin kylmettymässä. Lauttasaaren sillalla kotia kohti rullaillessa päällimmäinen ajatus oli, että "katsellaan seuraavan kerran fillarointia sitten toukokuussa".

Tarvitsen muuten uuden takalokarin, kun vanha yli kymmenen vuotta vanha uskollisesti palvellut Zefal katkesi. Harmillista, koska en ole nähnyt sitä mallia enää missään myynnissä.

Pyöräilijä ei ole jalankulkija

2011-03-02T22:09:00.003+02:00

Tämän päivän Hesarissa oli jälleen juttu Helsingin pyöräteistä ja pyöräilyn liikennetilanteesta. Hyvä. Aiheesta on nyt vuoden aikana puhuttu mediassa enemmän kuin aiempina vuosina, ainakin sellainen tuntuma on.

Pyöräilijöiden aseman muuttaminen jalankulkijoista omaksi liikenteen käyttäjäryhmäkseen on hyvällä alulla. Hesarin jutun mukaan pyöräilijän tulisi olla kuin autoilija. Se olisi kyllä selkeämpää. Työsarkaa on vielä jäljellä niin pyöräilijöiden kuin autoilijoiden asenteen muuttamisessa. Suuri osa pyöräilijöistä pelkää vielä ajaa autojen seassa ja monelle autoilijalle heidän seassaan ajava pyöräilijä on punainen vaate. Asenteet ja tottumukset muuttuvat vähitellen ja julkisuuden sekä pyöräilyä suosivien liikenneratkaisujen myötä saamme varmaan tulevaisuudessa hyvinkin pyöräily-ystävällisen kaupungin. Be aware Portland, here comes Helsinki.

Sokaisevat keväthanget

2011-02-24T13:34:00.005+02:00

Pakkaset alkavat toivottavasti vähitellen hellittää ja samalla auringonvalo lisääntyy. Varsinkin keväthangilta heijastuva auringonvalo on todella kirkasta.

Yksi tärkeimpiä, ellei jopa tärkein varuste fillaroidessa ovat lasit. Itse käytän ajolaseja oikeastaan aina ajaessa, pimeässä kirkkaita, hämärässä keltaisia ja päivänvalossa aurinkolaseja. Lasit siis suojaavat silmiä auringolta, mutta myös silmiin lentäviltä hyönteisiltä ja roskilta sekä estävät ajoviiman aiheuttaman veden valumisen silmistä.

Hyvät ajolasit ovat suunniteltu pyöräilyä varten. Ne ovat kevyet ja muotoilultaan hieman kaartuvat ja peittävät myös osan näkökentän sivusta. Ilmanvaihto toimii, eivätkä lasit huurru heti liikennevaloihin pysähdyttäessä.

Kuvassa Nueu Lightwave 2.0-aurinkolasit

Pyöräilylasit ovat parhaimmillaan ajovarusteisiin pukeutuneen pyöräilijän silmillä. Ei niin urheilullisiin "kaupunkivaatteisiin" pukeutuneen kasvoilla ne saattavat olla hieman yliampuvat. Onneksi markkinoilla on myös laseja, jotka soveltuvat muotoilunsa puolesta pyöräilyyn, mutta käyvät myös toreille ja terasseille. Ja todellinen aurinkolasifriikkihän omistaa lasit jokaista käyttötarkoitusta varten erikseen.

Suomeen on vastikään rantautunut uusi aurinkolaseihin erikoistunut verkkokauppa sunglassesshop.com. Sen valikoimassa on runsaasti eri merkkisiä ja mallisia laseja. Suomenkielinen sivusto on vielä melko uusi, joten se laajenee ja paranee jatkuvasti. Uusia tuotteita tulee myös päivittäin, joten kannattaa käydä tsekkaamassa useamminkin.

Blogilla uusi ulkoasu

2011-02-16T18:44:00.003+02:00

Olen muuttanut blogin ulkoasua, kuten näkyy. Musta teema saa jäädä historiaan ja nyt kevään korvalla päätin ottaa käyttöön pirteämmän väripaletin. Mitä mieltä olette, onko hyvä?

Hiljaiseloa uusissa housuissa

2011-02-14T22:10:00.006+02:00

Talvi tuli ankarana ja hyydytti pyöräilijän. Ensin oli lunta metritolkulla ja nyt paukkuvat ennätyspakkaset. Olen kyllä silloin tällöin ajellut, mutta säännöllinen työmatkapyöräily odottaa hieman lauhempia säitä. Tiedän, että tuolla voi ihan hyvin pyöräillä, mutta jotenkin nyt ei vain tee mieli puskea umpihangessa tai jäädyttää varpaita. Ehkäpä hiihtolomien jälkeen taas aktivoidun.

Tilasin uudet housut Raphan talvialesta. Olen pitkään etsinyt pyöräilyhousuja, jotka eivät näytä pyöräilyhousuilta ja nyt löysin sellaiset. Tuo ylläoleva kuva ei ole kovin informatiivinen, mutta kertoo jotain ainakin värimaailmasta. Raphan sivuilla lisää tietoa. En ole vielä ehtinyt ajella noilla mutta tuntuvat kyllä erittäin hyviltä ja mukavilta jalassa. Kirjoitan kokemuksista heti, kun pääsen ne jalassa pyörän selkään.

Mukavaa kevään odotusta kaikille.

Trial-viihdettä

2010-11-17T09:12:00.005+02:00

Tähän liikennepoliittisten pohdintojen ja nastarengashöpinöiden väliin hieman viihdettä. Eilen tuli vastaan tämä Danny MacAskillin uusi videopätkä

Tämän vanhemman kaikki ovat varmaan jo nähneet, mutta laitetaan silti:

Sama kaveri ajelee siinä Volkswagenin mainoksessa. On se taitava, on se.

Pehmeä lasku talvipyöräilyyn - not

2010-11-09T19:03:00.003+02:00

Olipahan keli. Aamulla töihin ajellessa oli tiet olivat kuivat, ilma kirpeän raikas ja tuulikin myötäinen. Kotimatkalla kaikki muuttui. Onneksi olin vaihtanut nastat alle, ilman niitä homma olisi mennyt luisteluksi. Lunta tuli vaakatasossa naamaan terävinä piikkeinä ja vastatuuli puhalsi. Nastarenkaat ropisivat, eivätkä tosiaan rullanneet kuten sileät renkaat. Kuitenkin noista pienistä epämukavuustekijöistä huolimatta pyöräily oli taas kerran mukavaa ja rentouttavaa. Ja kotona odotti lämmin sauna.

Lunta ja jäätä

2010-11-09T14:59:00.006+02:00

Kohta sitä taas on. Lunta tulee jo nyt. Sain vihdoin hankittua ja asennettua Scwalben Marathon Winter-nastarenkaat crossariini. Nyt ei pitäisi ainakaan lumen ja jään haitata, noissa on 240 nastaa. Rullausominaisuudet eivät tosin ole ihan kesärenkaiden luokkaa.

Tänään on hauska ajella kotiinpäin ja katsella, kuinka autoilijat luistelevat yllätyksenä tulleessa talvikelissä.

Suojatiepyöräily

2010-11-04T11:06:00.002+02:00

Hesarin Omakaupunki-sivuilla oli juttu suojatiellä pyöräilystä. Juttuun haastatellun poliisin mukaan pyöräilijät eivä tunne suojatiesääntöä ja ajavat suojatiellä, vaikka ei saisi. Varmaan totta, mutta tuo suojatiesääntö on hieman hämärä. Lisäksi suojatie usein katkaisee pyörätien, jolloin säännön mukaan pitäisi nousta pyörän päältä ja taluttaa fillari. Tai, jos ymmärsin oikein, voi ajaa, mutta tällöin pitää väistää autoilijaa. On kyllä vähän sekava sääntö. Keskustelu tuon artikkelin yhteydessä käy ainakin vilkkaana ja rakentavana, kuten aina.

Lisääntynyt pyöräily

2010-10-27T20:04:00.000+03:00

Tänään kuulemani kommentti:

"Pyöräily on selvästi lisääntynyt. Ihmiset pyöräilee näin myöhään syksylläkin vielä tosi paljon. Oon kattonu, ku auton eteen aina ilmestyy jostain pyöräilijöitä."

Rengasrikko

2010-10-27T12:31:00.004+03:00

En ole taas vähään aikaan kirjoittanut tänne mitään, joten aktiisuuden ylläpitämiseksi kerran vaikka aamuisesta rengasrikosta.

Ajoin Lauttasaaressa erään julkisivuremontissa olevan talon ohi ja samalla kuulua rutinaa ja sihinää. Takarenkaaseen oli pureutunut yli 5cm pitkä ruuvi, joka renkaan pyöriessä hakkasi takahaarukkaan. Siinä sitten kirpeässä pakkasaamussa vaihdoin sisärenkaan ja jutustelin sattumalta paikalle osuneelle vanhemmalle herralle. Hän kertoi kokemuksiaan siitä, kun maalla aikoinaan pidettiin pyörät kunnossa ja nykypäivän vaihdepyörään hän ei osaisi rengasta vaihtaa. Minä kuuntelin ja nyökkäilin.

Sain renkaan vaihdettua ja matka jatkui. Enkä edes myöhästynyt töistä.

Pukeutumisen vaikeus

2010-10-11T07:56:00.002+03:00

Syksy tulee - ja talvi. Taas pitää alkaa pukeutua lämpimämmin, ja hiki virtaa. Näin syyskoleassa säässä voi joskus tulla samanaikaisesti kuuma ja kylmä. Se ei ole mukavaa se.

Vuosien kokemuksen perusteella olen huomannut, että parhaat pyöräilyvaatteet ovat tarkoitusta varten suunnitellut tekstiilit, ainakin pidemmillä matkoilla. Joskus kuitenkin on mukava pukeutua ihan tavallisiin vaatteisiin, Fillarointivaatteet eivät useinkaan ole kovin salonkikelpoisia. Toki lyhyehköt kaupunkipyörähdykset hoituvat ihan normivaatteissa, mutta tuota 12km:n työmatkaa ei huvita polkea farkuissa ja nahkatakissa tai puku päällä (aika vähän kyllä tulee käytettyä...). Itselläni ainakin se yleensä aiheuttaa hikoilua tai muuta epämukavuutta. Olen nyt taas tämän syksyn mittaan kokeillut erilaisia yhdistelmiä, mutta palannut ihan pyöräilyvaatteisiin. Tweedpuku on vielä kokeilematta, ei tosin sovi cyclocrossarin kanssa yhteen.

Onko joku löytänyt hyvät pyöräilyyn soveltuvat vaatteet, jotka eivät ole pyöräilyvaatteita?

Raleigh

2010-09-14T21:28:00.008+03:00

Tässä lupaamiani kuvia aiemmin mainitusta Raleighista. Pyörä siis kulkeutui minulle ja saa nyt uuden elämän lyhyiden matkojen kaupunkikulkuvälineenä.

Osat ovat alkuperäiset muutamia vaihtamiani lukuun ottamatta. Alkuperäinen neopreenipäällysteinen satula vaihtui uudempaa, vääntyneet ketjut vaihdoin uusiin ja originaalit nappularenkaat hieman kapeampiin ja sileämpiin Schwalben Silentoihin. Muovipolkimet pitää vielä uusia.

Vanhat kunnon cantileverit.

Made in USA

Pyörän ajoasento tuolla nykyisellä stemmillä on aika pysty, joten pitkien matkojen ajaminen tuntuu aika raskaalta, mutta kyllä tuolla kaupungissa sukkuloi. Muovilokarit eivät kyllä ole maailman tyylikkäimmät, mutta ajavat kyllä asiansa, kun syksyn kurakelit alkavat, joten saavat olla. En muutenkaan ala modifioida pyörää juurikaan, vaan vaihdan osia vasta tarpeen tullen.

Huonolla pyörällä väärillä varusteilla

2010-09-01T21:17:00.004+03:00

Täällä on ollut jonkin aikaa hiljaista. Syy on oikeastaan se, että aloittamani kitaransoitto on vienyt ylimääräisen vapaa-ajan ja aivokapasiteetin. Yritän taas aktivoitua fillaroinnin saralla.

Ajelin tänään pitkästä aikaa huonolla pyörällä, ja tosiaan varusteetkin olivat hieman väärät. Käsiini kulkeutui upea Raleigh-maastofillari suoraan 90-luvulta, päätin tehdä siitä itselleni kaupunki- ja mahdollisesti talvipyörän. Ajoin tänään työmatkan tuolla kyseisellä konkelilla ja oli kyllä melkoista sotkemista, varsinkin kun olen tottunut aika lailla ongelmattomiin ja hyvin toimiviin fillareihin. Eikä tuossakaan ollut oikeastaan kuin yksi pikku vika, mutta se hankaloitti ajamista melko lailla. Olin tutkinut fillarin aika pikaisesti, enkä ollut varsinaisesti huoltanut sitä. Ketjut olivat nimittäin vääntyneet, ja se johti vaihteiden jatkuvaan rutinaan ja ketjujen pomppimiseen ja sitä kautta useampaankin tyhjään polkaisuun. Melko turhauttavaa, kun ylämäessä hieman voimakkaammin polkaistessani ketju löi heti tyhjää. Tähän rutinaan ja pomppimiseen toi sitten oman lisänsä tuulitakki- ja housut, jotka hiostivat "jonkin verran".

No, uudet ketjut ja mahdollisesti uudet rattaat varmaankin poistavat tuon vian. Tämä rutisevalla pyörällä ajaminen sai ajattelemaan, että aika moni kyllä ajelee huonosti toimivilla fillareilla ja epäkäytännöllisiin vaatteisiin pukeutuneena. En tarkoita, että pitäisi ajaa kalliilla pyörällä huipputason pyöräilyvermeet päällä. Vanhakin pyörä toimisi moitteettomasti, kunhan sitä huoltaa/huollattaa säännöllisesti. Ja kyllä varsinkin pidemmillä taipaleilla tarkoitusta varten suunnitellut vaatteet saavat matkanteon tuntumaan mukavammalta kuin esimerkiksi tuulipuvussa ajelu.

Laitan kyllä muutaman kuvan Raleighista, kunhan vaan ehdin. Mutta seuraavan työmatkan ajan kyllä vanhalla tutulla pyörälläni.

Fillariblogaajien "kokoontumisajot"

2010-08-03T23:15:00.003+03:00

Yksi Kaupunkifillari-blogin kirjoittajista, Antti "Jogi" Poikola, heitti ilmoille idean, että Suomen fillariblogaajat verkostoituisivat ja yhdistäisivät voimansa jonkinlaisen blogiringin muodossa. Nyt meitä on jo muutama blogaaja ilmottautunut mukaan ja muutkin ovat tervetulleita.

Verkosto hakee vielä muotoaan, mutta aluksi ilmeisesti ainakin olisi tarkoitus lukea, kommentoida ja linkittää toistemme blogeja. Verkosto varmaankin kasvaa ja kehittyy ja löytää oman toimintamuotonsa. Ja heti alkumetreillä tuli ajatus olutpitoisesta pyöräkierroksesta. Sellainen kuulostaa aina hyvältä.

Tällä hetkellä mukana ovat ainakin:

Kaupunkifillari http://www.kaupunkifillari.fi

Comingthru http://comingthru.com

Liikenteessä http://liikenteessa.wordpress.com

Fillarilla http://fillarilla.blogspot.com

Miltä tällainen kuulostaa? Kiinnostaako?

Mökkipyörän tuunausprojekti

2010-06-29T09:03:00.008+03:00

Blogin päivittäminen on taas jäänyt vähemmälle, mutta tässä vähän tarinaa eräästä kesäprojektista.

Kesämökillä olevan ikivanha Nopsa Picnic tarvitsi hieman uutta ilmettä, joten päätimme antaa sille kasvojenkohotuksen. Renkaat vaihdoin siihen jo pari kesää sitten.

Ensimmäiseksi pyörä pestiin ja runkotarrat raavittiin pois. Siinä oli yllättävän iso homma.

Seuraavaksi pyörä purettiin osiin. Vain keskiö ja kammet jäivät paikoilleen, koska keskiön avaamiseen vaadittava työkalu puuttuu.

Sitten vain maalia pintaan ja lakka päälle.

Uuden maalipinnan saivat runko, lokasuojat, ketjusuoja ja tavarateline

- ja tietysti soittokello.

Ja näin sai vanha sotaratsu uuden elämän. Aika hieno tuli. Maalasimme pyörän spraymaaleilla ja lakkasimme spraylla. Kulutuskestävyys on vielä arvoitus, mutta pienet kolhut kuuluvatkin mökkifillariin. Oli hauska projekti. Kannattaa itsekin kokeilla, jos varaston uumenissa pölyttyy joku ikivanha konkeli.

Jurputusta

2010-05-20T18:43:00.002+03:00

Pyöräilin aamulla työmatkalaisten joukossa Ruoholahdesta Arabianrantaan ja takaisin. Olipahan taas liikennekaaosta. Pakko jurputtaa.

Ikävä huomata, että kyllä satulan ja ohjaustangon välistä löytyy ihan sitä samaa itsekkyyttä ja muista tiellä liikkujista piittaamattomuutta kuin ratin takaakin. Risteyksissä etuillaan käsittämättömällä tavalla ja moni ilmeisesti kuvittelee, että muita kova vauhti oikeuttaa ajamaan muista välittämättä. Autoilijat sentään yleensä ajavat liikennesääntöjen mukaan, mutta monen pyöräilijän mielestä autoilijoita koskevat säännöt eivät koske pyöräilijöitä.

Monesti pyöräilyn ongelmat pistetään liikennesuunnittelun piikkiin. Ehkä siinä on osa totuutta, mutta en kyllä usko, että suunnitteilla olevat pyöräkaistat ja odotustaskut liikennevaloissa ainakaan kovin pian muuttavat liikennekäyttäytymistä. Jonkinlainen asennemuutos- ja liikennesääntökampanja olisi kyllä tarpeen pyöräilijöillekin.

Joku voi sanoa, että pyöräilijöiden hölmöily liikenteessä ei ole niin vaarallista kuin autoilijoiden, mutta tässä olen kyllä eri mieltä. Jos vaikka kaksi 80-kiloista pyöräilijää törmää risteyksessä toisiinsa 30 kilometrin tuntinopeudella jommankumman kuvitellun etuajo-oikeuden takia, niin kyllä siitä aika rumaa jälkeä syntyy.

Käykää vaikka joku aamu toteamassa itse tilanne esimerkiksi Helsinginkatu-Sturenkatu-osuudella tai Sörnäisten rantatiellä. Autojen seassa on turvallisempaa ajaa kuin työmatkapyöräilijöiden.

Tavara- ja taittopyöriä

2010-05-12T08:21:00.002+03:00

Tämän päivän Hesarissa oli poikkeuksellisen paljon kiinnostavaa luettavaa pyöristä kiinnostuneelle. Kuluttajasivuilla oli jutut tavaran- ja lastenkuljetuspyöristä sekä taittopyöristä.

Tavarapyörästä olen välillä itsekin haaveillut, esteenä hankkimiselle on ollut säilytystilan puute. Pyörä pitäisi olla kätevästi saatavilla ilman, että sitä joutuu kaivamaan jostain varaston perukoilta. Pihalla sitä ei oikein voi kaupunkiympäristössä säilyttää ilkivallan ja varkausuhan takia. Ehkä vielä joskus.

Taittopyöristä minulla on kokemuksia vain Dahonin malleista. Ne ovat kyllä kokoonsa nähden yllättävän hyviä ajaa. Yksivaihteisessa Unossa on mielestäni kyllä hieman liian raskas välitys. Ottaisin kyllä vaihteellisen version tässä tapauksessa, vaikka muuten pidänkin sinkuloista.

Suojatien jatke

2010-05-08T08:28:00.005+03:00

Tämän päivän Hesarissa oli korjaus 7.5. julkaistuun juttuun suojatiellä pyöräilemisestä. Alkuperäisen jutun mukaan suojatiellä pyöräily on kaikissa olosuhteissa kiellettyä. Tänään julkaistussa korjauksessa kirjoitetaan seuraavaa:

"Pyöräily on sallittua suojatiellä vain silloin, kun suojatie on pelkän jalankulkuväylän jatkeena. Suojatiellä saa siis pyöräillä silloin, kun se on kevyen liikenteen väylän tai pyörätien jatke. Tämä pätee silloinkin, kun jatketta ei ole erikseen merkitty."

Olen aiemminkin miettinyt tätä samaa asiaa ja mietin edelleen. Lienenkö yksinkertainen, mutta en ymmärrä, että mikä ihmeen jatke? Milloin suojatie on jatke ja milloin ei? Kuka osaa vastata?

Maantiekausi avattu

2010-05-06T13:38:00.000+03:00

Tässä Giron kynnyksellä kävin itsekin avaamassa kevään maantiepyöräilykauden. Heitin aamupäivällä kevyen 40km:n lenkin Espoon maisemissa. Pyörä kulki kevyesti ja sääkin oli suosiollinen.

Alkumatkasta tässä meren rannalla oli hieman viileää ajella lyhyissä housuissa ja sormettomissa hanskoissa, mutta kehon lämmettyä ja merituulen ulottumattomissa tuli ihan lämmin. Eräs pitkiin ajohousuihin ja kengänsuojiin sonnustautunut maantiepyöräilijä kyllä kysyi, että onko täällä noin lämmin. Kyllä siellä oli.

Tästä ne kilometrit sitten alkavat karttua.

Fillarielokuvia

2010-05-04T08:20:00.004+03:00

Vaikka pyöräily onkin ulkoilma-aktiviteetti, eikä ole olemassa huonoja säitä vaan vääriä varusteita, niin silti joskus vesisateella miellyttävämpi vaihtoehto on jättää fillari talliin. Mikäli ajaminen ei maistu, voi katsella vaikkapa pyöräilyelokuvia. Oma kokoelmani on tosin aika suppea ja monen kertaan katsottu. Hyllystä löytyvät:

PEDAL, dokumentti New Yorkin fillariläheteistä.

MASH, fiilistelydokkari San Franciscon läheteistä.

FAST FRIDAY, esittely Seattlen lähettiskenestä.

QUICKSILVER, klassikkoelokuva vuodelta 1986, pääosassa fillarilähettinä Kevin Bacon.

Lisäksi pari maastofillarointi-hyppimis-DVD:tä.

Pitäisi hieman laajentaa valikoimaa. Esimerkiksi Road to Roubaix voisi olla mielenkiintoinen katsottava. Onko teillä ehdotuksia tai suosikkeja?

Polvihousut

2010-04-25T11:17:00.003+03:00

Tänään alkoi sitten polvihousukausi. Vaikka aamulenkille lähdettäessä lämpötila olikin vain muutaman asteen plussan puolella, rohkaisin itseni ja jätin pitkät housut kaappiin. Aluksi oli hieman viileää, mutta pienen pyörittelyn jälkeen jalat lämpenivät. Nyt sitten ajellaan lyhyissä lahkeissa syksyyn asti, rankimpia sadekelejä lukuunottamatta.

Maantiepyörää en ole vielä ottanut talviteloilta, mutta tiet näyttävät olevan sen verran hiekattomia, että kohta olisi sen aika.

Pian on kesä.

Liikennesäännöt kateissa

2010-04-07T18:24:00.003+03:00

Kevät tulee ja sen myötä liikennesäännöt tuntuvat kadonneen tiellä liikkujilta, myös pyöräilijöiltä. Katselin tänään auton ratin takaa Töölössä, kun kevään myötä ulos uskaltautuneet pyöräilijät sinkoilivat jalkakäytävillä, punaisia päin ja keskellä risteysalueita miten sattuu. Näytti kyllä taas niin hurjalta ja sekavalta, että oikein hirvitti. Tuskin vuodatukseni tässä blogissa tavoittaa kohderyhmäänsä, mutta pakko on silti avautua. Kyllä ne liikennesäännöt koskevat myös meitä pyöräilijöitä. Olisi paljon turvallisempaa ja selkeämpää, kun kaikki tiellä liikkujat noudattaisivat samoja sääntöjä. Tällöin muiden toimintaa olisi mahdollista ennakoida ja vältyttäisiin monilta onnettomuuksilta. Nyt ei koskaan voi tietää, liikkuuko pyöräilijä autojen, jalankulkijoiden vai pyöräilijöiden sääntöjen mukaan, vai ihan omiensa.

Vaikka aloitinkin tämän jutun parjaamalla pyöräilijöitä, niin onnistuu tuo säännöistä piittaamattomuus myös autoilijoilta. Senkin koin tänään useamman kerran.

Kannattaa siis olla tarkkana liikenteessä varsinkin nyt keväällä. Pyörillä liikkuva väki on lisääntynyt, eikä huomiokyky ole kaikilla välttämättä huipussaan.

Köhien kohti kesää

2010-04-02T10:10:00.004+03:00

Eilen illalla oli täydellinen alkukeväinen pyöräilyilta. Ajelin töistä kotiin lempeässä säässä mustarastaiden laulua kuunnellen ja kevään tuoksu haistellen. Pyöräkin rullasi kevyesti paljaalla asfaltilla. Paratiisiin luikerteli kuitenkin käärme, katupölyn muodossa. Nyt kun suuri osa katujen lumista on sulanut tai viety pois, pääsee jokakeväinen katupöly taas valloilleen.

Aina on näköjään joku vialla. Milloin on liikaa lunta, milloin tappajasepeliä. Jos ei näitä, niin sitten pölyä. Kesällä voidaankin sitten keskittyä taas autoilijoiden törttöilyyn, kun keliolosuhteet ovat ihanteelliset.

Köh, köh.

Pussukka

2010-03-31T12:59:00.004+03:00

Ostin uuden satulan alle kiinnitettävän laukun. Kyseessä on Ortliebin Micro. Minulla on myös Vaude-merkkinen satulan aluslaukku, mutta se on hieman liian iso tähän jokapäiväiseen käyttöön. Tuo Ortlieb on paljon kompaktimpi. Siellä kulkee näppärästi mukana kuusiokolosetti, vararengas ja pikapaikkoja. Tällä tavoin ei tarvitse olkalaukkua ja reppua vaihdellessa siirrellä noita välttämättömiä varusteita laukusta toiseen, vaan ne ovat aina mukana. En oikeastaan ymmärrä, kuka lähtee vähänkin pidemmälle ilman työkaluja ja renkaanvaihtovehkeitä. Rengasrikko tai muu tekninen ongelma sattuu kohdalle ennemmin tai myöhemmin.

Ortlieb Micro on täysi vedenpitävä, kuten Ortliebit muutenkin. Laukku suljetaan saman merkin sivulaukuista tutulla rullaamismenetelmällä ja varmistetaan kuminauhoilla. Noiden kuminauhojen kestävyys vähän mietityttää, mutta Ortliebin laukut ovat ainakin tähän asti olleet luotettavia ja kestäviä. Ja onhan niillä viiden vuoden takuu.

Laukku kiinnitetään satulan alle ruuvattavalla muoviklipsillä ja on nopeasti irrotettavissa. Microa on saatavana mustana ja kirkkaan vihreänä, itse valitsin kirkkaan värin.

Köpiksen ja Damin malliin

2010-03-31T07:36:00.006+03:00

Viimeisimmässä Yhteishyvässä oli mielenkiintoinen artikkeli kaupunkipyöräilystä, kannattaa lukea. Teppokin oli lukenut sen.

Yksi juttu kiinnitti huomioni ja kirvoitti minut tarttumaan näppäimistööni. Jutussa viitattiin Kööpenhaminan ja Amsterdamin pyöräilykulttuureihin, kuten yleensäkin kaupunkipyöräilystä puhuttaessa. Jutun mukaan näissä kaupungeissa ihmiset pyöräilevät töihin normaaleissa siviilivaatteissa, naiset jakkupuvuissa ja miehet kravatit kaulassa. Näissä korkeamman pyöräilykulttuurin maissa ei erillisiä pyöräilyvaatteita käytetä - eikä myöskään kypärää. Tämän saman ajatuksen ylistämiseen olen törmännyt myös vaikkapa suosituissa Köpis-blogeissa, Copenhagenizessa ja Copenhagen Cycle Chicissä. Ihan jees, mutta...

Tuolla etelämmässä on helppo ajaa fillarilla vaikka läpi vuoden pikkutakki päällä, kun ei ole puolen vuoden pakkaskautta. Tervetuloa kokeilemaan työmatkapyöräilyä tammikuussa jakkupuvussa ja korkkarit jalassa. Uskon, että jokainen meistä pyöräilevistä on ajanut fillaria myös tavallisissa vaatteissa. Käsi ylös, jos olet sitä mieltä, että puku päällä on mukavampi pyöräillä kuin tarkoitusta varten suunnitelluissa vaatteissa. Olisiko niin, että tavallinen Kööpenhaminan tai Amsterdamin kasvatti ei ole koskaan edes kokeillut kunnollisia pyöräilyvaatteita? Kannattaisi, sillä onhan niitä muunlaisiakin fillarointiasuja kuin trikooshortsit ja tiimipaidat.

Jutussa mainittiin, että olisi vaikea kuvitella Helsinkiin liituraitapukuisia pyöräilijöitä. Sanoisin, että kesällä Helsingin keskustassa näkee vaikka puku päällä pyöräileviä prosentuaalisesti varmaan saman verran kuin muuallakin. Ja kyllä täällä talvellakin ajellaan ihan tavallisissa talvivaatteissa.

Myös kööpenhaminalainen ja amsterdamilainen kypärättömyyyden ylistys on mielestäni aivan perusteetonta, mutta en nyt sen enempää viitsi tällä kertaa lähteä tähän kypäräkeskusteluun.

On hienoa, että Euroopassa on tuollaisia pyöräilykulttuurin edelläkävijäkaupunkeja, mutta niiden edessä ei kannata potea alemmuudentunnetta. Hyvä, että kaupunkipyöräilyä kehitetään, mutta tehkäämme se omilla ehdoillamme. Antaa kööpenhaminalaisen businessmiehen pilata liituraitapukunsa vesisateessa, me voimme silti pukeutua Gore-texiin, jos sääolot niin vaativat.

Hienosti rullaa

2010-03-29T21:08:00.002+03:00

Tänään oli erinomaisen mahtava pyöräilypäivä. Kesäaikaan siirtymisestä johtuvaa aamuväsymystä ehkäistäkseni poljin fillarilla töihin, ja kyllähän se piristi. Sileät renkaat rullasivat upeasti, eikä lunta ollut enää juuri missään. Ainoastaan yksi kevyen liikenteen väylä oli auraamatta ja siinä jouduin taluttamaan fillaria. Oli muuten ilahduttavan paljon pyöräilijöitä liikenteessä aamulla.

Kotimatka sujui yhtä hyvin. Töistä lähtiessäni olikin vielä valoisaa, mikä antoi ylimääräisen annoksen energiaa. Pyörä kiiti salaman lailla ja muistin jopa kiertää aamuisen lumiesteenkin, joten oli kaikin puolin onnistunut reissu.

Keväässä on mukavaa se, että olosuhteet paranevat päivä päivältä. Tämänpäiväinen ankean harmaa sadesää on taas muuttanut lunta litratolkulla vedeksi.

(Bloggerissa tuntuu olevan jotain hämminkiä kuvien näyttämisen kanssa, toivotaan että vika korjaantuu/korjataan. )

Talvi jäi taakse

2010-03-28T18:28:00.002+03:00

No niin, tämä talvi jäi sitten lopullisesti taakse. Vaihdoin tänään nastarenkaat pois ja tilalle Schwalben Marathon Plussat. Nyt rullaa taas vähän paremmin, eikä tuon paljon puhutun tappajasepelinkään pitäisi tappaa renkaita, vaikka eiväthän nuokaan puhkeamattomat ole.

Lunta ja jäätä on kyllä vielä runsain mitoin, mutta oma työmatkareittini on aika hyvässä kunnossa lukuun ottamatta muutamaa jäistä kohtaa. Uskon silti selviäväni.

Nyt pitäisi sitten alkaa ajaa ihan kunnolla, talvi menikin hieman velttoillessa.

Tuleehan se kevät vähitellen

2010-03-23T21:19:00.002+02:00

Kävin tänään pyörällä töissä, eikä ollut enää yhtään niin turhauttavaa kuin viime kerralla. Paljasta asfalttia oli näkyvillä jo runsain mitoin, eikä jäätäkään ollut niin paljon. Muutamassa kohdassa oli hieman paksumpi ja melko urainen jääosuus, mutta en joutunut jalkautumaan kertaakaan. Ja aikaa kului suunnilleen se normaali talvinen 40 min suuntaansa.

Ensi kerralla on jo paljon mukavampaa.

Tule, tule kevät

2010-03-21T12:48:00.006+02:00

Olen odotellut jään ja sohjon sulamista, ja ollut fillaroimatta jo puolitoista viikkoa. Nyt alkaa mieli jo kaihota taas pyörän selkään, mutta kelitilanne näyttää edelleen aika lohduttomalta. Aamulla uraiset ja illalla lumisohjoiset tiet lannistavat kyllä tehokkaasti pyöräilijän ajohalut. Pitäisi kaikesta huolimatta ensi viikolla taas kokeilla ajamista. Missähän kunnossa Lauttasaari-Länsiväylä -akselin pyörätiet ovat? Onko joku teistä arvon lukijoista ajellut siellä nyt lähipäivinä?

Nyt kevään ja kesän lähestyessä on mukava suunnitella ja hahmottaa tulevan kauden asioita ja mahdollisia isompia hankintoja. Hankintalistalla on ainakin vähän ajovarusteita kesäksi, mutta mielessä siintää myös uusi fillarikin. Kulunut talvi oli ensimmäinen cyclocross-talveni, enkä ole täysin vakuuttunut krossarin soveltuvuudesta pahimpaan lumi- ja jääkeliin. Muutaman vuoden takaisen aktiivisen maastopyöräilyharrastuksen ansiosta olen edelleen sitä mieltä, että jäykkäperäinen maasturi on ainakin todella hyvä, ellei jopa paras yleisfillari huonoille keleille. Joten, toivelistalla on vaikkapa tällainen.

Mitäs muita suunnitelmia kesäksi? Tänä vuonna voisi vihdoin yrittää osallistua Tour de Helsinkiin. Niin, ja alkutalven haparoinnin jälkeen tarkoitus olisi päivittää englanninkielistä Helsingin pyöräilykulttuuriin keskittyvää HelCycles-blogiani säännöllisesti sanoin ja kuvin.

Että tällaisia suunnitelmia minulla. Minkälaisia teillä?

Jääspeedwayta ja sohjoa

2010-03-10T19:28:00.002+02:00

Nyt riittää sohjopyöräily vähäksi aikaa.

Kävin tänään töissä pyörällä. Matka töihin sujui olosuhteisiin nähden hyvin, kuvailisin ajamista lähinnä jääspeedwayksi. Tiet olivat muhkuraisen ja uraisen jään peitossa, joten tärisytti taas käsiä mukavasti.

Varsinainen riemu repesi sitten kotimatkalla. Matka Espoosta Lauttasaareen oli jääsohjossa taiteilua. Välillä pystyin ajamaan ihan kunnolla, mutta pehmeä lumi teki ajamisesta raskasta ja aika ajoin melko turhauttavaa. Lauttasaaressa sujahdin suosiolla ajoradan puolelle. Olipas mukavaa ajaa pitkästä aikaa paljaalla asfaltilla kovaa.

Miellyttävästä loppumatkasta huolimatta odottelen sohjon sulamista - tai pyöräteiden kunnollista auraamista - ennen kuin lähden seuraavan kerran fillarilla töihin.

Halki jään

2010-03-03T16:02:00.005+02:00

Kävin taas parin viikon tauon jälkeen ajamassa pienen lenkin Lauttasaaren, Kaskisaaren, Munkkiniemen ja Seurasaaren kautta. Täytyy sanoa, että cyclocrossari 6 barin rengaspaineilla ei ollut ihan täydellinen valinta tälle lenkille. Täysjousto olisi ollut sopivampi kulkuväline. Eilinen loska oli jäätynyt uriksi ja möykyiksi muutenkin huonokuntoisille väylille. "Hieman" tärisytti käsiä.

Kevättalvi on oikeastaan hankalinta aikaa pyöräilijälle. Syksyllä on ihan mukavaakin ajella pimenevissä ja sateisissa illoissa ja alkutalven ensilumet ovat mukava piristys syksyn pimeyteen. Kevättalvella fillaristin mieli alkaa hiipiä kohti kesää ja ilmatkin rupeavat lämpenemään, mutta ajokelit ovatkin sitten jäiset, lumiset ja talviset vielä pitkään, liian pitkään.

Tällä hetkellä tiet ovat niin jäässä ja lumessa, että kestää kyllä todella kauan ennen kuin tuonne pääsee kunnolla ajamaan. Siinä vaiheessa, kun lumet ja jäät ovat sulaneet tienpinnoilta, teiden varsille kuskatut lumikasat valuttavat sulamisvesiään vielä pyöräteille ja kaduille meidän pyöräilijöiden riemuksi. Veikkaan, että kengät kastuvat tänä keväänä muutamaankin kertaan.

Voimia löytyikin

2010-02-17T08:57:00.004+02:00

Juuri kun pääsin sanomasta, että keräilen voimia kevääseen pyöräilytauon muodossa, löysin kun löysinkin jostain ylimääräistä energiaa työmatkafillarointiin. Kävin eilen pitkästä aikaa töissä pyörällä ja se oli jälleen kerran mukavaa. Pyörätiet oli aurattu yllättävään hyvään kuntoon, eikä pakkanenkaan purrut liiaksi. Hieman kyllä jaloissa tuntui parin viikon ajamattomuus, mutta muuten pyörä kulki olosuhteisiin nähden hyvin.

Loppuviikon pysyn varmaankin poissa pyörän selästä ja ensi viikko meneekin sitten hiihtolomaillessa. Jos se kevät vaikka sitten alkaisi vähitellen näyttää kasvojaan.

Kerätään voimia kevääseen

2010-02-15T08:16:00.003+02:00

Talvi iski päälle niin voimallisesti, että pyöräilykin on jäänyt taka-alalle. Olen pyrkinyt ajamaan ainakin viikoittain, huonossakin säässä. Viime viikolla en ajanut kertaakaan ja tämäkin viikko saattaa mennä samoissa merkeissä. Ehkä pyörä sitten keväämmällä kulkee entistäkin paremmin. Oikein mielenkiinnolla odotan, kun nämä lumimassat sulavat. Siinä tulevat Gore-tex-kengät ja vedenpitävät housut tarpeeseen.

Cyclocrossia työmatkalla

2010-02-03T18:39:00.002+02:00

Poljin tänään tauon jälkeen fillarilla töihin ja oli kyllä mielenkiintoinen matka. Reitillä oli kaikki hyvän cyclocross-radan ainekset. Matkaan sisältyi teknisiä pätkiä (kapea rengasura, jossa piti yrittää pysyä pystyssä), pakollisia jalkautumisosuuksia (auraamattomat lumimössöiset tienpätkät) sekä nopeammin ajettavia osuuksia (pyörätiet Espoon puolella). Aikaa reitillä kului tunti suuntaansa, siis kaksi kertaa niin kauan kuin kesäkelillä. Talvipyöräily on kyllä erinomaista treeniä.

Olipas kylmä

2010-01-20T20:20:00.008+02:00

Lähdin tänä aamuna pyörällä töihin siinä uskossa, että ulkona on viileähkö talvisää. Ulos päästyäni toisenlainen todellisuus iski suoraan vasten kasvoja. Pakkasta tuntuikin olevan hieman reilummin. Vähän puolimatkan jälkeen varpaat alkoivat muuttua tunnottomiksi ja ylävartaloon hiipi kaikenkattava kylmyys. Onneksi matkani on kuitenkin sen verran lyhyt, että pääsin perille ennen kriittistä jäätymispistettä. Pakkasta olikin tosiaan sitten viitisentoista astetta.

Työpäivän päätyttyä oli sitten sama rupeama edessä. Puin kotimatkalle yhden ylimääräisen paidan päälleni välikerrokseksi, mutta se ei kyllä auttanut yhtään. Onneksi perilla odotti lämmin sauna, joten kotiin päästyäni oli kyllä erittäin nautinnollista sukeltaa saunan kuumuuteen sulattelemaan tunnottomia varpaita.

Kyllä talvipyöräily on piristävää.

Yksisuuntaisia katuja ja liikennevaloja

2010-01-13T08:57:00.004+02:00

Tämän aamun Helsingin Sanomissa oli kiinnostava uutinen. Sen mukaan liikenne- ja viestintäministeriö suunnittelee lakimuutosta, joka antaisi pyöräilijöille oikeuden ajaa yksisuuntaista katua molempiin suuntiin. Yksisuuntaisten katujen katsotaan pidentävän matkoja sekä lisäävän jalkakäytävillä pyöräilyä. Tämä on tervetullut uutinen, kunhan vain niillä kaduilla on vain tarpeeksi tilaa pyöräilijöille. Esimerkiksi Lauttasaaressa Tallbergin puistotiellä tämä on jo nyt mahdollista. Välillä tuolla tulee kyllä aika tiukkoja paikkoja vastaantulevien autojen kanssa, varsinkin nyt talvella lumikinosten aikaan.

Helsingin keskustassa on tosiaan useita paikkoja, joissa pyöräilijä saattaa valita jalkakäytävällä ajamisen pitkän kiertotien sijaan, joten siltä osin se kyllä lisää liikenteen sujuvuutta. Uudistus myös siirtää pyöräilijöitä pois jalkakäytäviltä ajoradoille, mikä on positiivinen kehityssuunta.

Hesarin jutussa mainitaan suunnitelmissa oleva risteyksiin sijoittuva odotusalue pyöräilijöille, kuten esimerkiksi Lontoossa. Tämä olisi toteutuessaan todella hyvä juttu. Se ei ainoastaan helpota pyöräilijöiden ajamista risteyksissä, vaan opettaa myös autoilijat ottamaan pyöräilijät huomioon normaaleina tiellä liikkujina. Ja autoilijan kärsivällisyyskin kasvaa hänen odottaessaan rauhalliseen tahtiin liikkeelle lähtevän fillaristin ensipolkaisua.

Nämä molemmat mainitut uudistukset ovat erinomaisia. Tällaisten muutosten ansiosta pääsemme lähemmäksi sitä ideaalitilannetta, jossa tieliikenteessä ei toimita pelkästään autoilijoiden ehdoilla.

Kulttuurieroja

2010-01-11T19:52:00.011+02:00

Olen tässä pohdiskellut pyöräilykulttuureja meillä ja muualla.

Kööpenhaminassa ja Amsterdamissa pyöräily on kiinteä osa kaupunkikulttuuria ja urbaania liikkumista. Ihmiset eivät koe harrastavansa pyöräilyä, vaan he ajavat pyörillä, koska se on kätevin liikkumiskeino kaupungissa. Pyörä on vain työkalu, eikä siihen suhtauduta kovinkaan intohimoisesti. Tämähän olisi oikeastaan tavoite, johon meidänkin pitäisi pyrkiä. Vai pitäisikö?

Täällä Suomessa jokapäiväinen pyöräily on maininnan arvoinen asia. Päivittäin pyöräilevä ihminen herättää usein ainakin jonkinlaista huomiota ja ihmetystä. Hän myös tiedostaa itse harrastavansa pyöräilyä ja monesti pitää huolta pyörästään/pyöristään. Vaikka itse käytänkin pyörää usein vain kulkuvälineenä paikasta toiseen, tunnen lähes aina suurta mielihyvää hypätessäni pyörän selkään. Luen ja kirjoitan mielelläni pyöräilystä ja oikeastaan ajattelenkin pyöräilyä hyvin paljon.

Tuntuu siltä, että jotain olennaista jäisi puuttumaan, jos pyörä olisi vain kulkuväline, kuten bussi tai vaikkapa kengät. Copenhagize- ja Copenhagen Cycle Chic-blogien pitäjä Mikael Colville-Andersen käyttää tässä haastattelussa imurivertausta kuvaillessaan kööpenhaminalaisten suhtautumista pyöräilyyn. Imurointia varten ei esimerkiksi pukeuduta erityisiin imurointivaatteisiin, eikä muita imurinkäyttäjiä tervehditä.

Minä en halua suhtautua pyöräilyyn noin arkisesti, vaan mieluummin harrastan pyöräilyä, vaikka kävisinkin vain hakemassa maitoa kaupasta pyörällä. Elämä muuttuu tylsäksi, jos pyöräily alkaa tuntua imuroinnilta.

Lumessakahlaajat

2010-01-07T18:24:00.007+02:00

Lumiteema jatkuu. Tämän päivän Helsingin Sanomissa oli artikkeli pyöräteiden aurauksesta. Jutun mukaan kaupunki suunnittelee ympäri vuoden auki pidettävää pyörätieverkostoa, kun tällä hetkellä pyörätiet aurataan, jos kalustoa siihen hommaan liikenee. Tämä on erinomainen uutinen. Nythän tilanne on tosiaan sellainen, että jos illalla ja yöllä pyryttää kunnolla, ei aamulla kannata lähteä töihin polkemaan - jos ei halua puskea umpihangessa.

Lumisateesta huolimatta menin tänään pyörällä töihin ja kyllähän se ajaminen aika haastavaa oli. Omalla työmatkallani Ruoholahdesta Espooseen olivat pyörätiet aamulla koko matkalta melko tasaisesti lumen peitossa. Töissä mietin lumipyryn edelleen jatkuessa, että millainenkohan taistelu kotimatka sitten on. Yllätyksekseni Länsiväylän eteläpuolen pyörätie oli aivan erinomaisessa kunnossa. No, riemua riitti Lauttasaareen asti, jossa alkoikin perunapelto, jota jatkui kotiin asti. Tällä kertaa Helsingin ja Espoon välisen aurauskilpailun voitto menee Espooseen.

Siis, odotan innolla tämän uuden aurausprioriteettisuunnitelman toteutumista. Sitä odotellessa tyydyn jättämään pyörän kotiin pahimpien lumipyryjen aikana. Ainakin tähän asti parissa päivässä suuretkin kinokset on saatu aurattua. Ja hyvää treeniähän lumessa kahlaaminen fillarin kanssa on. Tänään ei ollut sykemittaria mukana, mutta uskoisin, että kyllä yhden päivän lumipyöräily vastaa rasittavuudeltaan kahta-kolmea aurinkoisen kesäpäivän fillarointia.

Tähän loppuun hauska sattuma kotimatkaltani. Ajaessani Lauttasaaren läpi huomasin keskellä pyörätietä seisovan vanhahkon herrasmiehen. Mietin mielessäni hieman närkästyneenä, että miksi tuo tuossa tiellä seisoo, menisi nyt sivuun siitä. Päästyäni lähemmäksi tunnistin hänet näyttelijälegenda Ismo Kallioksi. Asenteeni muuttui kerta heitolla kunnioittavammaksi ja kiersin hänet kohteliaasti lähestulkoon penkan puolelta. Hänen meriiteillään saa seistä vaikka keskellä moottoritietä.

Nastat alla - vihdoin

2010-01-06T15:53:00.002+02:00

No niin, pitkän jahkailun jälkeen sain vihdoinkin nastarenkaat vaihdettua. Kävin ajamassa pikaisen testilenkin Helsingin keskustan ympäri ja hyvin kulki taas. Ilokseni huomasin, että luultavasti koko kaupungin aurauskalusto oli liikkeellä. Isompaa ja pienempää traktoria ja aura-autoa riitti ihan tungokseksi asti. Tuolla menolla huomenna ainakin pyöräteiden pitäisi olla priimakunnossa. Saapa nähdä mikä on tilanne, kun huomenaamuna ylitän kaupungin rajan Espoon puolelle (mikäli väsymys tai muu ylitsepääsemätön este ei saa minua jättämään pyörää kotiin).

Terveisiä Amsterdamista

2010-01-05T17:49:00.014+02:00

Olin viettämässä uutta vuotta Amsterdamissa ja samalla havainnoin "viran puolesta" paikallista pyöräilykulttuuria. Itse en tällä kertaa pyöräillyt tuossa fillareiden ja kanavien kaupungissa. Tämä oli minulla ensimmäinen vierailu, joten tässä muutama havainto.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi luonnollisesti fillareiden suureen määrään. Kyllähän minä tiesin, että Amsterdam on pyöräilykaupunki, mutta että niitä pyöriä on siis tosiaan noin paljon... Pyöräthän ovat pääasiassa melko huonokuntoisia perus-mummopyöriä.

Pyörillä tosiaan liikutaan joka paikkaan ja niiden päällä kuljetetaan kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Liikenne on Damissa on ainakin ulkopuolisen silmin hyvin kaoottista. Pyöräilijät ja jalankulkijat eivät tunnu noudattavan liikennevaloja, kaistaviivoja tai oikein muitakaan liikennesääntöjä. Pyöräteitä on kyllä paljon ja useimmiten ne ovat vielä erotettu autokaistoista omiksi ajoradoikseen. Autoilijat sitten parhaansa mukaan yrittävät väistellä muita tiellä liikkujia. Ihme, ettei satu enempää vakavia kolareita. Itse en nähnyt ensimmäistäkään, mutta uskoisin, että välillä kyllä sattuu yhteentörmäyksiä. Tällaiselle pohjoismaiseen järjestykseen tottuneelle liikenne näytti todella sekavalta. Kööpenhaminassa pyöräillään myös paljon, mutta siellä liikenne vaikuttaa järjestäytyneemmältä kuin Amsterdamissa. Positiivista on se, että autoilija ei ole teiden kuningas kuten Suomessa, vaan kyllä kruunu löytyy pyöräilijän päästä. Kypärää ei tosin sitten löydykään kenenkään päästä.

Nyt uuden vuoden aikaan kaupungin lämpötila pyöri nollan vaiheilla, hieman allekin, mutta silti monet fillaroivat paljain käsin ja takki auki. Täällä Suomessa vastaavassa säässä pyöräilijöillä on tiukasti jo talvipyöräilyvaatteet päällä.

(kuva on Delftistä)

Paikallisesta kirjakaupasta ostamani Bicycle Mania-kirjan mukaan Hollannissa on 16,5 miljoonaa asukasta ja 18 miljoonaa pyörä, siis suunnilleen 1,1 pyörää asukasta kohden. Paikallisia pyöräparkkeja katsoessani mietin, että kuinka ihmiset löytävät fillarinsa siitä valtavasta massasta. Ilmeisesti löytävät kuitenkin.

Kävin myös tutustumassa muutamaan paikalliseen pyöräliikkeeseen ja yllätyin pyörien korkeista hinnoista. Olin kuvitellut hollantilaisten peruspyörien olevan halvempia, mutta hinnat liikkuivat 500-600 euron paikkeilla eli samalla tasolla kuin meillä Suomessakin.

Tällä kertaa itse en siis pyöräillyt Hollannissa, mutta varsinkin maaseudulla ja pikkukaupungeissa olisi varmaan erittäin mukavaa ajella. Ehkäpä vielä jossain vaiheessa pääsen paikan päälle myös pyörän selässä.

Lisää lunta

2009-12-22T22:04:00.004+02:00

Nyt sitä lunta sitten tuli ja kunnolla. Tämänpäiväinen työmatkapyöräily oli jopa hieman haasteellistakin. Aamulla loppumatkasta iski erittäin sakea lumipyry. Näkyvyyttä ei ollut nimeksikään ja ajoradan ja pyörätien välisen kanttikiven sijaintia sai vain arvailla. Pysyin kuitenkin pyörätien puolella.

Kotimatkalla pyrytti edelleen, ei ihan niin rankasti kuin aamulla. Pyörä rullasi lumessa ihan mainiosti, lukuun ottamatta tallattuja osuuksia. Niillä pystyssä pysyminen oli ajoittain hankalaa. En tosiaan ole vieläkään hankkinut nastarenkaita. Nastattomat rullaavat niin hyvin, että ajattelin ainakin toistaiseksi jatkaa samalla linjalla. Saa nähdä, muuttuuko mieli, kun jäätä alkaa ilmestyä.

Haasteista huolimatta - tai ehkä juuri niiden takia - tämänkin päivän pyöräilykokemus menee ehdottomasti plussan puolelle. Mielihyvää tuotti myös kotiin lähtiessä joka suuntaan seisovien autojonojen katsominen. Jonojen välistä oli mukava sujahtaa tyhjille pyöräteille.

Lunta ja pakkasta, vihdoinkin

2009-12-17T07:37:00.004+02:00

Nyt se talvi taisi sitten kunnolla tulla tänne meillekin. Ajelin työmatkan eilen fillarilla ja melko yksinään sain pyöräteillä rullailla. Töihin mennessä ei muistaakseni tullut ketään vastaan, mutta kotimatkalla sentään tietä oli kanssani jakamassa ainakin kolme urheaa fillaristia.

Pitäisi varmaan piakkoin vaihtaa ne nastarenkaat alle. Toisaalta Marathon Plussat rullaavat kyllä erinomaisesti, mutta ylä- ja alamäissä paikka paikoin vähän jännitti.

Varpaita hieman paleli, Shimanon MW-80-talvikengät taitavat olla suunniteltu keskieurooppalaista talvea silmälläpitäen. Kengänsuojat auttaisivat, mutta jos sellaiset laittaa valmiiksi paksujen talvikenkien päälle, on yhdistelmä sen verran massiivinen, että polkeminen saattaa olla jo hankalaa. Yritän siis vain karaista itseäni.

On se mukavaa, kun lumen mukana tuli myös reilusti lisää valoa.

Kielletty

2009-12-09T08:58:00.001+02:00

Näin tällaisen kyltin Ruoholahtelaisen talon seinällä. Kuva kertoo kaiken.

Fillariaiheista kirjallisuutta

2009-12-09T08:00:00.005+02:00

Viime maanantain Bike Shown aiheena oli fillariaiheinen kirjallisuus. Jackin haastateltavana Cycling books-sivuston ylläpitäjä Tim Dawson. Ohjelmassa he keskustelivat molempien fillarikirjasuosikeista. Ainakin itse sain tuolta monta vinkkiä tulevien talvi-iltojen lukemistoksi. Jutun voi kuunnella täältä, sivulla on myös listattuna muutamia mielenkiintoisia teoksia.

Kumit vaihdettu

2009-11-30T19:56:00.003+02:00

Rengastarina jatkuu. Päädyin hankkimaan Schwalben 28-622 Marathon Plussat, enkä siis nastarenkaita. Ei tuolla kuitenkaan vielä vähään aikaan sada lunta... Ihme, etteivät vanhat renkaat olleet puhjenneet aikaisemmin. Sekä etu- että takarengas olivat keränneet itseensä sorakuorman, jolla hiekoittaisi kevyesti koko Helsingin pyörätiet. Kaikki renkaiden nappulat olivat täynnä sepeliä.

Pikaisen talon ympäri tehdyn koeajokierroksen perusteella Marathon Plussat rullaavat erinomaisesti, tosin painoa on tuplasti verrattuna aiempiin CX Pro-renkaisiin. Uskon kuitenkin, että hyvä rullaavuus ja tieto siitä, että renkaan ei pitäisi ainakaan ihan heti puhjeta, ovat suurempi etu kuin muutaman sadan gramman painonpudotus.

Kirja-arvio: Paul Fournel - Need For The bike

2009-11-29T19:59:00.004+02:00

Tässäpä hieno teos. Moneen otteeseen mainitsemassani The Bike Show-podcastissa on syksyn mittaan luettu otteita tästä kyseisestä kirjasta. Nuo otteet kuulostivat niin mielenkiintoisilta, että tilasin kirjan itselleni Bookplus.fi-verkkokaupasta.

Paul Fournel on siis kirjailija ja intohimoinen pyöräilijä itsekin, joten hän tuntee aiheen ja osaa kirjoittaa siitä.

Fournel kertoo pyöräilyyn liittyvistä lapsuusmuistoistaan ja suhtautumisestaan pyörään. Hän kirjoittaa kokemuksistaan ajamisesta, nousuista, laskuista, voimien loppumisesta ja kunnossa olemisesta. Hän kuvaa maisemia, tuoksuja ja tienpintoja. Kirja on siis hyvin kiinnostava yhdistelmä erilaisista pyöräilyyn - tai elämään - liittyvistä osa-alueista. Ensiajattelulla ne saattavat tuntua toisistaan irrallisilta, mutta kirjan luettua kaikki oikeastaan tuntuukin liittyvän yhteen.

Monet kirjassa esitetyistä ajatuksista ovat sellaisia, että pyöräilyä harrastava lukija voi oivaltaa itsekin kokeneensa tai miettivänsä juuri samaa. Ja mikäpä piristäisi vuoden pimeimpänä aikana kaamoksessa sinnittelevää fillaristia paremmin kuin hyvin kirjoitettu kuvaus pyöräilystä Ranskan vuoristoisissa maisemissa?

Kirjassa keskitytään pääasiassa maantiepyöräilyyn, mutta osansa saa myös kaupunkipyöräilykin. Need for the bike on erilainen ja erinomainen kirja pyöräilystä, joka ehdottomasti kannattaa lukea.

Kumi puhki!

2009-11-28T13:24:00.005+02:00

Tässä syksyn mittaan on tässä blogissa keskusteltu rengasrikoista, omalle kohdalleni niitä ei vielä syyskaudella sattunut. Nyt se sitten iski. Muuten mukava leppoisa lauantaiaamun lenkki päättyi takarenkaan tyhjentymiseen pari kilometriä ennen kotia. Kiitoksia vain hiekoitussepelille. En viitsinyt vaihtaa rengasta vesisateessa, joten taluttelin fillarin talliin. Täytyy varmaan hankkia pistosuojatut renkaat. Ongelma on nyt vain se, että vaihdanko jo tässä vaiheessa nastarenkaat alle, vaikka lunta ei ei näy missään. Vai kannattaisiko laittaa vähäksi aikaa nastattomat ja siirtyä nastarenkaisiin vasta, jos lunta alkaa sataa? Nastarenkailla ei ole mukava rouskutella paljaalla asfaltilla, muta toisaalta uusi renkaanvaihto saattaa olla edessä hyvinkin pian.

Miksi se on aina takarengas, joka puhkeaa?

Laukkufriikin unelma

2009-11-27T20:08:00.004+02:00

Day in the life of the Vandal Cargo Pack from Mission Workshop on Vimeo.

Löysin tällaisen mainospätkän netin syövereistä, tarkemmin sanoen Urban Velon sivuilta. Tuossa Mission Workshopin Vandal Cargo Packissa kulkisi mukana ihan kaikki tarpeellinen.

Jakeluauton painajainen

2009-11-27T08:34:00.006+02:00

Tämän päivän Hesarissa oli juttu siitä, että Aleksanterinkatu on hankala paikka jakeluautoille. Aleksin jalkakäytäville saa pysäköidä vain klo 11:een asti ja se ei jakeluyritysten mukaan riitä, koska tavaraa pitää jakaa myöhemminkin. Jutussa haastatellulla autonkuljettajalla on kyseisenä keskiviikkoaamuna listallaan 28 osoitetta, joista kaikki sijaitsevat Aleksin ympäristössä. Kuvassa hän seisoo autonsa vierellä nippu kirjekuoria kädessään.

Pitääkö tosiaan Helsingin pienen ydinkeskustan alueella jakaa kirjekuoria pakettiautolla? Eikö fillarilähetti olisi parempi vaihtoehto? Yhdellä iskulla poistuisivat tai ainakin vähenisivät pysäköintiongelmat, tilanahtaus ja pakokaasupäästöt. Fillarilähetti olisi yrityksellekin aika paljon pienempi investointi kuin pakettiauto kuljettajineen. Toki isoja tavaroita pitää edelleen kuljettaa autolla, mutta kyllä fillarilähetin kyydissä melko suuretkin lähetykset kulkevat.

Helsingissä on kyllä fillarilähettejä, mutta Euroopan metropeleihin verrattuna melko vähän. Uskon, että lisää kyllä mahtuisi. Käsittääkseni Hesarin jutussa esiintyvä DHL ei Helsingissä kuljeta lähetyksiään fillareilla. Olisiko aika?

Kuljetusyritys toivoisi lisää oikeuksia jakeluautoille. Helsingin jalkakäytävät ja muutamat kävelykadut ovat nyt jo täynnä purkavia ja lastaavia paketti- ja kuorma-autoja. Iso-Roobertinkadun kävelykatu on hyvä esimerkki siitä, kuinka jakeluautot onnistuvat tukkimaan koko kadun. Ei kai samaa tilannetta haluta Aleksille, sehän on yksi Helsingin näyteikkunoista turisteille.

Lisää fillarilähetteja kaupunkiin, sanon minä.

Punainen valo - saa mennä?

2009-11-23T22:16:00.004+02:00

Lähes joka kerta töistä kotiin pyöräillessäni eteeni tulee seuraavassa kuvaamani tilanne. Gräsanlaaksossa Espoossa pyörätie ylittää ajoradan valo-ohjatulla suojatiellä. Valo on risteykseen saapuessani punainen, joten jään odottamaan valon vaihtumista autojonon madellessa loppumattomana virtana edessäni. Sitten valo vaihtuu autoille punaiseksi, mutta autojono ei silti pysähdy. Seuraavaksi vaihtuu valo valo vihreäksi tien ylittäjälle, mutta vielä tässäkin vaiheessa yksi tai kaksi autoa sujahtaa suojatien yli punaisia päin, usein kuskin puhuessa kännykkään.

Näytä suurempi kartta

Onhan täysin ymmärrettävää ajaa punaisia päin, koska on kiire töistä kotiin tai Isoon Omenaan shoppailemaan, eikä tässä kyseissä paikassa risteävää autoliikennettä, vain pyöräilijöitä ja jalankulkijoilla. Heillä on aikaa odottaa. Espoolaista autoilukulttuuria parhaimmillaan.

Pitäisi ehkä vain valon vaihduttua vihreäksi singahtaa suojatielle ja ihmetellä vahinkoja jälkeenpäin..

Hiekkaa, hiekkaa, enemmän hiekkaa

2009-11-18T09:00:00.004+02:00

Talven merkit lähes näkyivät pääkaupunkiseudulla viime viikolla. Rännän sekaista lunta ripotteli hieman taivaalta ja lämpötilakin taisi käväistä pakkasen puolella. HKR:n (vai onko sekin jo joku liikelaitos?) koko kesän seissyt liukkaidentorjuntaosasto lähti liikkeelle ja nyt ovat sitten pyörätiet hiekoitettu monessa paikassa. Mikäli edellisten talvien kokemuksiin on uskominen, seuraavan kerran lunta tulee joskus joulukuussa. Kaiken tämän lopputuloksena on taas katupölyä ja terävän sepelin puhkomia renkaita.

Ymmärrän, että jalankulkijat kaatuilevat jäisillä jalkakäytävillä, mutta eihän tuolla edes ollut kunnolla jäätä. Vai enkö vain huomannut? Mäkelänkadun ylittävä puusilta taisi olla jäässä. Hesarikin kirjoitti aiheesta, kun pyöräilijät vaativat varoitusmerkkejä ja lisää hiekoitusta. Kaupungissa on kyllä vaikeaa olla kaikille mieliksi. Täällä yksi valittaa, että hiekkaa on liikaa ja tuolla toisen mielestä kaupunki ei hiekoita tarpeeksi.

Omalle kohdalleni ei ole vielä sattunut rengasrikkoa, en ole myöskään vielä vaihtanut nastarenkaita fillariin.

Kansainvälistä linjaa

2009-11-11T21:23:00.004+02:00

Aloitin tämän Fillarilla-blogin rinnalle englanninkielisen HelCycles-blogin, jossa tarkoitukseni on esitellä Helsinkiläistä pyöräilyä ja pyöräilykulttuuria myös Suomen ulkopuolelle. Projekti on vielä alussa, mutta toivottavasti sekin löytää lukijansa.

Pyöräily-ystävällinen Salo

2009-11-01T21:00:00.007+02:00

Salo on pyöräilijälle ystävällinen kaupunki. Pienessä kaupungissa on lyhyet etäisyydet ja paljon hyviä pyöräteitä. Kaupungin keskustaa halkovat leveät pyöräväylät ja keskipisteenä toimivan ostoskeskuksen yhteydessä on todella runsaasti parkkipaikkoja fillareille. Ja ihmiset pyöräilevät Salossa paljon. Nytkin marraskuun ensimmäisen päivän kirpeässä säässä näkyi runsaasti fillaristeja.

Jopa eläinkaupalla on oma pyöräparkkinsa.

Kaupungin ulkopuolella avautuvat idylliset varsinaissuomalaiset kumpuilevat maisemat mutkaisine teineen. Salosta pääsee pyöräreittiä Strömman kanavalle asti. Jos joku ei tiedä, niin Strömman kanava erottaa Kemiönsaaren mantereesta. Pyörätie on tosin sorapohjainen, joten maantiepyörällä sitä ei kannata ajaa, mutta maanteitäkin seudulla riittää kyllä. Ja sekaan mahtuu muutama ihan mukava mäkikin.

Ja ei, en ole saanut sponsorirahaa Salon kaupungilta, vaan kirjoitan tämän ihan omasta aloitteestani. Kannattaa käydä ajelemassa, jos siellä päin sattuu liikkumaan fillarin kanssa.

Sataa, sataa, ropisee

2009-10-28T08:17:00.006+02:00

Tässä alkuviikolla on satanut jonkin verran, varsinkin eilen ajaessani illalla töistä kotiin vettä tuli taivaalta oikein kunnolla. Silti, tai siitä johtuen ajaminen oli erityisen mukavaa. Pyörä kulki, päällä vedenpitävät vaatteet (pisteet Haltille) ja mielikin oli virkeä. Joskus kesällä hyvässä säässä ajeltuaan kotiin tullessa ei edes huomaa fillaroineensa, mutta tällaisen syyslenkin jälkeen tuntee kyllä ajaneensa.

Ainoa huono puoli syyskeleihin varustauduttaessa on se, kun vaatteet jo päällensä pukeneena huomaa, että jokin asia (kännykkä, avaimet, lamppu) onkin unohtunut. Sitä/niitä on sitten mukava etsiä hiki päässä. Pitäisi muistaa aina etsiä kaikki kamat valmiiksi ja pukea vasta sen jälkeen.

Tuo uusi Deuterin reppu tuntuisi toimivan erinomaisesti. Tavarat eivät paina selkää ja reppuun integroitu sadehuppukin on täysin vedenpitävä.

Tavarankuljetusta

2009-10-25T12:49:00.007+02:00

Kokemukseni perusteella ihmisen elämä on suureksi - ellei jopa suurimmaksi - osaksi tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Mikäli ihminen sattuu olemaan pyöräilyn harrastaja, täytyy tavaroita kuskata paikasta toiseen fillarilla.

Olen nyt pari vuotta kuskannut fillarilla selässä tavaraa Timbuk2-lähettilaukussa. Se on erinomainen väline siihen tarkoitukseen. Tilaa on melko runsaasti, vaikka laukku onkin M-kokoinen. Varsinkin kaupunkisukkuloinnissa on hyvä, ettei laukkua tarvitse ottaa selästä pois, kun tavaraa pitää ottaa ulos. Se ei myöskään hiosta selkää, kuten jotkut reput. Haittapuoli on se, ettei kuskattavien tavaroiden ja selän välissä ole kuin laukun kangas. Töihin polkiessani kuljetan laukussa usein eväitä muovisissa pakasterasioissa ja ne painavat ikävästi selkää, vaikka kuinka yrittäisi asetella. Painavaa tavaraa täynnä oleva laukku saattaa myös painaa toista hartiaa.

Noita mainitsemiani ongelmia välttääkseni hankin uuden kantovälineen, tällä kertaa repun. Kyseessä on Deuter Trans Alpine 25. Olen tähän mennessä ehtinyt ajaa se selässä vain kerran, mutta silloinkin se jo tuntui todella hyvältä. Ensi viikolla pääsen kokeilemaan kunnolla eväsrasioiden kanssa. Tässä mallissa selänkään ei pitäisi hikoilla niin paljon repun takana olevien Airstripes-tuuletuskanavien ansiosta. Pieniä lokeroita ja osastoja on repussa riittävästi. Tuon olkalaukun huono puoli on se, että siellä tavarat seikkailevat suuressa rahtitilassa.

Käytän olkalaukkua edelleen lyhyillä matkoilla kaupungilla, mutta työmatkoja on tarkoitus ajella reppu selässä.

Missä sinä kuskaat tavaraa fillaroidessasi?

Tekniikka petti

2009-10-22T19:23:00.004+03:00

Kaaduin tänään fillarilla pitkästä aikaa, eikä syynä edes ollut oma ajovirhe vaan vika oli kalustossa. Ajelin Inbred-sinkulallani pahaa-aavistamatta kaupungilla, kun "napsahti". Voimansiirrosta oli jo jonkin aikaa kuulunut epäilyttävää naksuntaa, mutta olin ajatellut, että syynä on uusien ketjujen ja vanhaan takarattaan yhteensopivuusongelmat. Tänään pyöräillessäni vapaaratas löi pari kertaa tyhjää, mutta hiljaisessa vauhdissa se ei suuremmin häirinnyt ja unohdin koko asian. Ajaessani Ludviginkatua melko reipasta vauhtia polkaisin oikein kunnolla ja silloin vapaaratas löi taas tyhjää. Tällä kertaa painoni oli suurimmaksi osaksi oikealla polkimella ja sen seuraukseni sukelsin suoraan katuun molemmat polvet ja toinen kyynärpää edellä. Pakko myöntää, että teki kyllä kipeää. Polvet ja kyynärpää ovat nyt hieman arat, mutta vältyin suuremmilta vammoilta. Onneksi takana ei sillä hetkellä ollut muuta liikennettä vaan katu oli tyhjä.

Tilanne, jossa kalusto pettää alta kriittisellä hetkellä, on melko ikävä. Sekunnin murto-osan aikana ehtii ajatella, että nyt mennään eikä mitään voi tehdä asialle. Omaa tyhmyyttähän tuo oli ja olisi ollut vältettävissäkin, jos olisin heti paikallistanut naksumisen. No, nyt vika löytyi ja vaihdan viallisen vapaarattaan heti ensi tilassa.

Pimeys laskeutui

2009-10-14T19:23:00.004+03:00

Ensin ilmat viilenivät ja nyt tuli pimeääkin. Pari päivää sitten illalla töistä kotiin polkiessani vaikutti siltä, että olin ainoa valoja käyttävä pyöräilijä. Ilman valoja ajava fillaristi ei ilmeisesti itse ymmärrä, kuinka huonosti hän pimeässä erottuu. Katuvalot ja kiiltelevä asfaltti eivät ainakaan paranna pyöräilijän näkyvyyttä autoilijoille. Pienikin ledituikku auttaisi erottumaan pimeästä kaupungin illasta. Ja etuvalon lisäksi takavalo on erittäin hyödyllinen, koska autoilijat katselevat pyöräilijöitä usein takaapäin.

Pyöräilijöiden lisäksi myös jalankulkijat erottuvat melko huonosti tuolla pimeässä. Tummat vaatteet ilman heijastimia ovat kyllä hyvä yhdistelmä, jos haluaa liikkua huomaamattomana, mutta liikenteessä ei oikeastaan kannattaisi olla huomaamaton.

Kylmä, eikä kulje

2009-10-06T20:22:00.002+03:00

Edellisessä postauksessani kirjoitin viimeisistä lämpimistä ajokeleistä. Tänään olin fillarilla töissä noin viikon tauon jälkeen ja olipahan taas kylmä pudotus todellisuuteen. Ilma oli kylmä eikä pyörä kulkenut lainkaan. Talvella kylmään säähän on tottunut, mutta nämä syksyn ensimmäiset todella viileät päivät ovat joka vuosi yhtä yllättäviä. Olin kyllä pukeutunut sään edellyttämällä tavalla Haltin pukuun ja talvikenkiin ja laittanut Buffinkin kypärän alle, mutta silti kylmä hiipi vaatteiden alle. No, muutaman päivän (viikon?) päästä kylmää säätä ei edes huomaa enää.

Talvesta tulikin mieleeni rengasasia. Viime talven ajoin Inbred-sinkulallani, mutta nyt olen vaihtanut siihen hieman raskaamman välityksen ja uskon, että se on liian raskas umpihangessa puskemiseen. Edessä on siis nastarenkaiden hankinta cyclocrossariin. Luulen, että hankin 35mm Schwalben Marathon Winterit. Saattaa pyörä kulkea tänä talvena paremmin kuin viime vuonna.

Syksyn viimeiset ajokelit

2009-09-20T16:52:00.003+03:00

Tänään oli aivan upea ajosää, saattoi jopa olla tämän syksyn viimeisiä näin upeita sunnuntaipäiviä.

Ajoimme mukavan viiden kaupungin kierroksen (Helsinki-Espoo-Vihti-Vantaa-Tuusula). Reitti kulki Helsingistä Espoon keskuspuiston kautta Bodom-järven ympäri jatkuen sieltä lentokentän kierroksella ja lopulta vanhaa Tuusulantietä pitkin takaisin Helsinkiin. Matkaa kertyi hieman yli 90km.

Maantielenkit ovat jääneet minulla aika vähiin tässä loppukesän ja syksyn aikana, joten oli todella mukavaa ajaa kunnon lenkki pitkästä aikaa. Tokihan pyöräilykausi jatkuu koko vuoden, mutta näitä pidempiä lenkkejä ei syysmyrskyissä ja talvipakkasilla tule ajeltua.

Syksy jälleen

2009-09-13T10:43:00.003+03:00

Eilen töistä kotiin polkiessani tunsin syksyn todella tulleen. Aamulla oli kaunis auringonpaiste, enkä sen takia varustautunut sadetakilla. Olisi pitänyt. Hieman ennen kotiinlähtöä taivas repesi ja vettä alkoi tulla kunnolla. Päälläni oli vain ohut juoksutakki, polvihousut ja normaali ajokengät. Kengät säilyivät kuivina ehkä kolme minuuttia, housut viisi ja takki piti vettä lähes kymmenen minuuttia. Vesi litisi kengissä, housut tarttuivat polviin ja vesi valui hihoja pitkin. Hieman ennen kotiin saapumista sade sitten loppuikin. Onneksi kotona odotti lämmin sauna. Vanha viisaus sanoo: "Ei ole olemassa huonoja säitä, on olemassa vain huonoja varusteita".

Voiko pyöräilijä olla autoilija?

2009-09-09T09:20:00.000+03:00

Liikennekeskusteluissa yleensä asetetaan pyöräilijät ja autoilijat vastatusten. Pyöräilijän näkökulmasta autoilijat vievät elintilan pyöräilijältä ja autoilija taas kokee, että pyöräilijät tulevat autoilijan reviirille hidastamaan matkantekoa. Kaupungissa kuitenkin liikutaan sekä pyörällä että autolla, joten molempien ajoneuvojen pitäisi kyllä mahtua tänne. On hyvin yksisilmäistä vastustaa pyöräilyä auton ratin takaa ilman kokemuksia kaupunkifillaroinnin näppäryydestä ja saasteettomuudesta. Ja samalla tavalla vannoutuneimmat pyöräilevät autoilun vastustajat katsovat tilannetta vain pyörän selästä.

Tämä ei ole puheenvuoro autoilun puolesta. Miellän itseni pyöräilijäksi, vaikka ajan autoa ja jopa omistan sellaisen. En kuitenkaan aja autolla joka paikkaan. Kaupungissa liikun pääasiassa jalan, fillarilla tai julkisilla. Työmatkan ajan toisinaan autolla. Autoilu antaa minulle mahdollisuuden havainnoida fillaristin asemaa liikenteessä myös toisesta näkökulmasta kuin vain pyörän päältä. Ja autoilu auttaa näkemään autoilijan tilanteen myöskin toisesta näkökulmasta. Suosittelenkin, että kaikki autoilijat hyppäisivät fillarin selkään ja ajaisivat vaikka päivän kaupunkiliikenteessä. Samoin pyöräilijöiden kannattaisi katsoa liikennettä autoilijan näkökulmasta. Jos ei ole ajokorttia, aina löytyy joku tuttu, jonka kanssa voi lähteä autolla tutustumaan kaupungin liikenneolosuhteisiin. Jos tarpeeksi moni laajentaisi näkemystään tällä tavoin, saattaisimme joskus ehkä saada sujuvamman kaupunkiliikenteen.

Kaikilla olisi paljon helpompaa, jos liikenteessä ei olisi vastakkainasetteluja, vaan olisi yksi ryhmä - tienkäyttäjät. Lienee utopistinen maailmankuva.

Mitä mieltä sinä olet?

Lisää voimaa

2009-09-02T09:30:00.004+03:00

Aloitin jälleen pitkästä aikaa kuntosaliharjoittelun. Pyöräilyssähän ylävartalon lihaksisto jää liian vähälle huomiolla ja jalkalihastenkin harjoittelu on lähinnä kestävyyteen keskittyvää, ainakin maantiellä ja työmatkoilla. Olen nyt pari kertaa käynyt salilla ja tuloksena on eriasteisia kiputiloja pitkin kehoa. Oli todellakin korkea aika alkaa nostella rautaa. Kunhan elimistö toipuu kokemastaan järkytyksestä, voin aloittaa varsinaisen treenaamisen. Kuntosaliharjoittelu on myös tarpeellista talvikaudella, koska silloin ainakin minä pyöräilen paljon vähemmän kuin kesällä, vaikka pyrinkin ajamaan fillarilla läpi vuoden.

Kun/jos jaksan jatkaa harjoittelua koko talven, on mielenkiintoista nähdä kuinka pyörä kulkee ensi kesänä.

Pyöräteiden hyötykäyttöä

2009-08-27T08:41:00.005+03:00

Eilisen Hesarin mielipidepalstalla oli kirjoitus, jossa vaadittiin ajoradasta erotettujen pyöräkaistojen palauttamista marras-huhtikuun ajaksi hyötykäyttöön, siis autojen pysäköintipaikoiksi. Muistini mukaan meillä on Helsingissä kahdessa paikassa noita pyöräkaistoja, Unioninkadulla ja Runeberginkadulla. Ja nyt nuokin pitäisi ehdotuksen mukaan poistaa. Jos joku Helsingissä autoileva ei ole nähnyt mielestään tarpeeksi pyöräilijöitä kaistoilla, ei se tarkoita sitä ettei niitä käytettäisi. Kunhan noita kaistoja saadaan lisää, niin käyttöastekin nousee. Ja kyllä meitä marras-huhtikuussakin pyöräileviä tässä kaupungissa riittää.

Jos nyt kuitenkin leikitään ajatuksella, että tuollainen käytäntö otettaisiin käyttöön, niin ei osavuotinen käyttö ole mikään ratkaisu. Jos pyörätie on puoli vuotta pyöräilijöiden käytössä ja puoli vuotta pysäköintipaikkana, on lopputuloksena vain paljon sekaannusta sekä autoilijoiden että pyöräilijöiden keskuudessa. Pyöräteiden ja muiden kulkuväylien (sekä pysäköintipaikkojen) toimivuus perustuu siihen, että ne ovat jatkuvasti käytössä, läpi vuoden. Tottumus on se, joka ohjaa ihmismassojen toimintaa.

Voiko tosiaan olla niin, että autoilijat tuntevat reviirinsä uhatuksi jo näiden kahden pyöräkaistan takia? Entä sitten, kun niitä saadaan lisää?

Elokuvataidetta pyörätiestä

2009-08-21T18:14:00.004+03:00

Kävin vihdoin ajamassa Runeberginkadun uuden pyörätiepätkän. Tämä uusi pyörätie on käänteentekevä siksi, koska se poikkeuksellisesti erotettu ajoradasta eikä jalkakäytävästä, kuten suurin osa Helsingin pyöräteistä.

Edit: Taide-sana otsikossa siitä syystä, että tänään taiteiden yö. Sen kunniaksi siis tämä taide-elokuva.

Tiukka paikka

2009-08-21T09:28:00.003+03:00

Salmisaaressa, Lauttasaaren sillan päässä Porkkalankadulla on aika tiukka paikka pyörätiellä. Kyseistä väylää pitkin polkee Lauttasaaren suunnasta joka aamu melkoinen määrä työmatkafillaristeja, ja juuri tämä sillan eteläpuoli tuntuisi olevan se suositumpi väylä. Kuten kuvasta näkyy, keskellä pyörätietä on liikennevalotolppa ja aidan vasen puoli on pyhitetty jalankulkijoille. Oma työmatkani reitti kulkee juuri tästä ja aamuisin on liikennevalotolpan kohdalla onkin usein aika ruuhkaista. Kuvanottohetkellä ruuhka oli jo hellittänyt, mutta tästäkin voi havaita, että ei tuohon kovin monta fillaria rinnakkain mahdu. Usein kierrän tolpan oikealta puolelta, mutta siihen oman lisäjännityksensä tuo autoliikenne, joka hipoo pyöräilijän oikeaa kylkeä.

Jos tuo liikennevalotolppa siirrettäisiin lähemmäksi talon seinää, tilanne paranisi huomattavasti. Laitan tästä varmaan viestin myös Fillarikanavalle. Tosin tällä blogikirjoituksella on luultavasti yhtä paljon vaikutusta asian tilaan kuin yhdellä viestillä valitusten valtameressä. Fillarikanava ei nimittäin oikein vaikuta toimivan sillä tavoin kuin ehkä ajateltiin. Se on kankea käyttää ja täynnä anonyymejä huutoja asioiden toimimattomuudesta. Lisäksi kaupungin virkamieskin sitaatin mukaan kommentoi, että kanava ei ainakaan nykymuodossaan toimi. Toivottavasti alkukankeuden jälkeen homma alkaa toimia ja palaute menee oikeasti perille ja vaikuttaakin asioihin.

The Bike-podcast

2009-08-19T21:11:00.006+03:00

Aiemmissa blogikirjoituksissani olen maininnut muutamaankin kertaan erinomaisen The Bikeshow-podcastin, joka on nyt muuten tauolla. Nyt löysin uuden fillariaiheisen englanninkielisen The Bike-podcastin. Kyseessä The Guardian-lehden julkaisema podcast, joka tulee ulos kerran kuussa. Sivuilta löytyy samanniminen blogi.

Tähän mennessä ulos on tullut kaksi jaksoa sekä parin minuutin pituinen esittely, jotka kaikki kuuntelin tänään töihin ja töistä polkiessani. Ihan mukavaa kuunneltavaa. The Bike-podcast on pyöräilyn makasiiniohjelma, jossa käsitellään muun muassa ammattipyöräilyä, pyöräilyn alakulttuureja, pyörämatkailua sekä testataan erilaisia fillareita. Kohderyhmää ovat tavalliset pyöräilystä kiinnostuneet ihmiset, mikä on ihan hyvä juttu. Esimerkiksi pyörätesteissä fillarit esitellään aika perustasolla, ei teknisiin yksityiskohtiin takertuen.

Vanhaan kunnon Bike Showhun verrattuna The Bike-podcast jää hieman pinnallisemmaksi, kun The Bike Show sukeltaa syvemmälle aiheisiinsa. Mutta kaikin puolin mielenkiintoinen on tämä uusikin tuttavuus. Ei näitä kiinnostavia fillari-pocasteja liikaa ole.

Omat podcast-kokeiluni ovat hieman jäissä. Tein taannoin pari muutaman minuutin mittaista jaksoa kokeeksi, mutta siinä kaikki toistaiseksi. Olen kyllä suunnitellut jatkavani näitä juttuja äänimuodossa jatkossakin, mutta se vaatii hieman lisää suunnittelua ja paneutumista. Tämä blogikirjoittelu on astetta vaivattomampaa. Mutta Fillarilla-blogia, tai -podcastia kuullaan vielä.

Pyöräkaistoja

2009-08-14T13:49:00.004+03:00

Mainitsin aiemmassa postauksessani Runeberginkadun uusista pyöräkaistoista. En ole vieläkään päässyt koeajamaan niitä, mutta kuvan sain kuitenkin jo otettua. Aika lyhyt pätkä tuo on ja loppuu ikävästi kesken, mutta alku kuitenkin. Hienoa! Näitä lisää. Kuinkakohan liukas tuo maalattu pinta on sateella? No, se varmaan selviää syyssateiden alettua.

Sujuvaa pyöräliikennettä

2009-08-09T11:33:00.003+03:00

Löysin Copenhagen cycle chic-sivustolta videopätkän sujuvasta pyöräliikenteestä kaupungissa. Kaupunki on luonnollisesti Kööpenhamina. Sujuukohan pyöräily Helsingissä joskus näin sujuvasti?

The Green Wave in Copenhagen from Colville Andersen on Vimeo.

Ruuhkaa pyöräteillä

2009-08-06T21:27:00.002+03:00

Cycling Helsinki
Originally uploaded by timseppa

Kävin tänä aamuna ajelemassa Helsingin keskustassa ja pääsin mukaan työmatkaliikenteeseen, vaikka vapaapäivää vietinkin. Oma työmatkani kulkee länsiväylän pyörätietä pitkin, joten ole tottunut melko väljään ja vapaaseen liikenteeseen.

Keskustassa, kuten esimerkiksi Bulevardilla tilanne on ihan toisenlainen. Osa pyöräilijöistä ajaa omaa rauhallista vauhtiaan ja osa taas itselleen parhaaksi katsomaansa vauhtia. Tilaa on kuitenkin rajallisesti, joten nopeat ohittelevat hitaita oikealta ja vasemmalta. Suurin osa pyöräilijöistä pysähtyy tunnollisesti liikennevaloihin, mutta osalla on varmaan niin kova kiire, ettei pysty pysähtymään. Siinä taas tykitetään molemmilta puolilta ohi. Ihme ettei satu enempää yhteentörmäyksiä.

Tällainen pyöräilykulttuuri johtuu juuri siitä, että pyöräilijät eivät itsekään miellä välinettään kulkuneuvoksi, vaan ehkä enemmänkin jalankulkijoiksi, jotka voivat ohitella hitaampia sieltä missä tilaa riittää. Ehkä me vielä opimme pyöräilemään yhtä hyvässä järjestyksessä kuin Kööpenhaminalaiset.

Ajoneuvokeskustelu

2009-08-04T22:25:00.010+03:00

Marek Salermon haastattelusta virinnyt keskustelu jatkuu. Tämän päivän Helsingin Sanomien pääkirjoitus otti kantaa aiheeseen. Polkupyörä on ajoneuvo ja sillä tulisi ajaa omalla kaistallaan, ei jalankulkijoiden seassa. Olen täysin samaa mieltä. Jos pyöräilijät ajaisivat autokaistoista erotetuilla pyöräteillä - tai kaistoilla, totuttaisi tämä pyöräilijät ajamaan autojen seassa sielläkin, missä pyöräkaistoja ei ole. Ja näitä paikkoja väistämättä jäisi kaupunkiin, vaikka pyöräteitä lisättäisiin reilusti.

Kovasti nämä suunnitelmat herättävät vastustusta. Aremmat ja verkkaisesti ajelevat pyöräilijät eivät mielellään mene autojen sekaan. Toisaalla taas jääräpäisimmät autoilijat vastustavat pyöräilijöiden tuomista heidän reviirilleen. Vähitellen nämä ajorataan maalatut pyöräkaistat kuitenkin lisääntyvät, uusin pätkä taitaa olla Runeberginkadulla. En ole vielä ajanut siellä, täytyykin mennä koeajamaan ensi tilassa.

Kesä loppui ja arki alkoi

2009-08-03T21:45:00.005+03:00

Maanantaiaamuna töihin pyöräillessäni huomasin, että lomat ovat loppuneet ja arkinen rytmi palannut. Heinäkuussa kaupungissa sai nauttia rauhallisesta liikenteestä ja leppoisasta elämänmenosta. Elokuun ensimmäisenä maanantaina kaikki oli toisin. Kadut ja kaupunkiin vievät tiet olivat täynnä autoja, työmatkapyöräilijät olivat palanneet sankoin joukoin pyöräteille ja ihmiset kiirehtivät busseihin. Saisinko kesän takaisin?

Onneksi säät jatkuvat vielä lämpiminä.

Uusi pyöräilylehti

2009-08-03T08:22:00.004+03:00

Löysin Akateemisin kirjakaupan lehtiosastolta ainakin minulle uuden pyöräilylehden, amerikkalaisen Bicycle Timesin. Nettisivujensa mukaan tämä käsillä oleva läpyskä on lehden toinen numero.

Valtavirrasta poiketen Bicycle Timesissa ei käsitellä ammattipyöräilyä, harjoitteluohjeita eikä fillarialan teknisiä innovaatioita. Pääpaino on jokapäiväisessä pyöräilyssä. Aiheita ovat esimerkiksi vanhan fillarin kunnostus ja pyöräteiden turvallisuus. Fillariesittelyissä on peruspyöriä ja yksi taittopyöräkin. Kiinnostava uutuus urheilu- ja teknologiapainotteisten pyöräilylehtien joukossa. Kannattaa tutustua.

Pakkokypärä

2009-08-02T11:13:00.006+03:00

Tämän päivän Hesarissa oli juttu Helsingin uudesta pyöräliikennesuunnittelijasta Marek Salermosta. Hän ei kannata kypäräpakkoa ja sanoo ajavansa työmatkoja ilman kypärää. HS:n nettilehden keskustelupalsta täyttyi välittömästi melko tiukoista kommenteista, joissa monissa tuomittiin Salermon lausunto. Niiden mukaan virkamies näyttää kansalaisille huonoa esimerkkiä, kun kieltäytyy noudattamasta lakia.

Tässä jälleen Suomen lainkuuliainen kansa osoittaa parhaat luonteenpiirteensä. Heti, kun joku rikkoo jotain lukemattomista kielloistamme tai pakoistamme, olemme innokkaana raportoimassa tuosta rikollisesta. Täytyyhän maassa laki ja järjestys olla. Sama ilmiö on tuttu vaikkapa työpaikan lounasravintolan jonosta. Jos erehdyt ottamaan yhden ylimääräisen voinapin, raportoi takanasi jonottava kateellinen kansalainen rikkomuksestasi. No niin, taisi ajautua hieman asian viereen.

Itse käytän kypärää oikeastaan aina pyöräillessä ja suosittelen muitakin käyttämään. Mutta silti kypäräpakkoa en kannata. Onneksi Suomessa ei (ainakaan vielä) saa rangaistusta kypärättömyydestä.

Toivotan onnea ja menestystä Marek Salermolle uudessa tehtävässään. Hänen näkemyksensä polkupyörän rinnastamisesta hitaaseen autoon nopean jalankulkijan sijasta saa vankkumattoman kannatukseni.

Kuvia pyöräilystä Helsingissä

2009-07-26T17:31:00.003+03:00

Perustin Flickriin Helsinki Cycling-ryhmän. Sinne voi siis lähettää kuvia pyöräilystä ja fillareista Helsingissä.

Pyöräteitä

2009-07-24T20:00:00.005+03:00

Huomasin tänään, että Helsingin Kauppatorin viereinen pyörätie jatkuu nyt Pohjois-Esplanadin loppuun Päävartion ohi Meritullintorille asti. Enää ei tarvitse kiertää Kauppatorin ja Katajanokan sillan kautta. Hienoa!

Toinen hieno juttu ovat ajoradasta erotetut pyöräkaistat. Tosin tämäkin kuva osoittaa sen, että pyöräkaistoja tehdään sinne, minne niitä on helppo tehdä, eikä välttämättä sinne, missä niitä tarvittaisiin. Kuvassa oleva Kirkkokadun pätkä on niin hiljainen, että siellä voi kyllä huoletta ajella autojen seassa. Mutta alku se on tämäkin.

Vuoren valloitus

2009-07-23T15:57:00.002+03:00

Kävin tänään ajamassa Malminkartanon mäen ylös cyclocrossarilla. Kylläpä ottikin voimille, huh. Tasavauhtiset maantielenkit eivät selvästikään valmista tällaiseen koitokseen. Pitäisi taas alkaa harrastaa maastopyöräilyä, jossa tulee luonnostaan enemmän anaerobista harjoitusta. Maantielenkeillä on jotenkin vaikeampi ottaa maitohappokynnykselle ulottuvia intervalleja. Nousu oli myös sikäli hankala, että takapyörä alkoi sutia, jos nousi putkelle. Siispä piti ajaa penkistä, mikä osaltaan teki hommasta raskasta. Tai, mitä sitä huonoa kuntoa selittelemään olosuhteilla.

Taukoa fillaroinnista

2009-07-19T18:51:00.003+03:00

Tässä on ollut viikon verran taukoa fillaroinnista. Tai, ajoin minä maalla kymmenisen kilometriä mökkipyörällä. Oli muuten melkoisen raskasta verrattuna omalla fillarilla ajeluun.

Sain vihdoin laitettua Flickriin juhannusreissun kuvat, joten täältä ne löytyvät.

Kirja-arvio: Rengasrikkoja Saharassa

2009-07-03T20:22:00.006+03:00

Sain vihdoin luettua jo keväällä ilmestyneen Matti Rämön Rengasrikkoja Saharassa-kirjan. Toimittaja Rämö pyöräili edestakaisen matkan Helsingistä Saharaan ja kirjoitti matkastaan kirjan. Osmo Soininvaara teki oman Fillarilla Nizzaan-reissunsa samoihin aikoihin, mutta Rämön kirja ilmestyi hieman myöhemmin.

Kun kaksi suomalaista pyöräilijää polkee samaan aikaan Euroopassa ja molemmat kirjoittavat matkastaan kirjan, tulee näitä kirjoja ja matkoja verranneeksi väkisinkin. Soininvaara ajoi matkansa maantiepyörällä reppu selässä ja Rämö taas polki Helkamallaan 40kg:n kuorman kanssa.

Rämö kirjoittaa sujuvasti, kuten toimittajan kuuluukin. Matkakuvausten lomassa hän pohdiskelee yhteiskunnallisia kysymyksiä välillä kriittisinkin sanakääntein. Hyvää tekstiä ja mielenkiintoisia ajatuksia. Mutta entä matka yleensä? Soininvaaran reissusta tuli lukijalle positiivinen mielikuva, olisi itsekin kiva päästä ajelemaan Keski-Eurooppaan. Rämön matka taas oli melkoinen kokoelma erilaisia vastoinkäymisiä. No, kirjan nimi kuvaa hyvin tunnelmaa. Tämän luettuani minun ei tehnyt mieli samoille reiteille polkemaan. Renkaita puhkeilee ja varsinkin pinnoja katkeilee aivan solkenaan. Annan täyden kunnian ja tunnustuksen Rämön suoritukselle, mutta itse olisin kyllä valmistautunut tällaiseen koitokseen hieman perusteellisemmin. Joko hänen pyörässään oli aivan liian paljon kuormaa tai sitten fillarin kiekot olivat ala-arvoisessa kunnossa. Pelkästään etulaukkuihin ja -tavaratelineeseen investointi olisi säästänyt monelta pinnanvaihdolta. Ja ehkä tavaraakin oli liikaa. Suosittelen muuten peräkärryä vaihtoehtona painaville pyörälaukuille.

Etelä-Euroopassa ja Afrikassa polkeminen vaikutti kirjan mukaan myös aika hankalalta, jopa vastenmieliseltä. Täyteen lastattu fillari, sietämätön kuumuus ja varsinkin afrikassa kohdattu pyöräilykulttuurin puute ja vihamielisyys sitä kohtaan ei tosiaankaan houkuttele lähtemään Pohjois-Afrikkaan ajelemaan. Dokumentointina kirja on kyllä onnistunut, mutta kovin houkuttelevana matkakirjana en sitä pidä.

Kaikesta huolimatta suosittelen kyllä lukemaan tämänkin kirjan. Se on siis hyvin kirjoitettu ja on kirjana aivan mainio. Ainoastaan Rämön matkanteko herättää ainakin minussa hieman kriittisiä ajatuksia. Helpommallakin olisi voinut päästä.

Fillarointia Stadissa

2009-06-24T19:59:00.007+03:00

Kävin tänään pariinkin otteeseen fillarilla kaupungilla pyörähtämässä. Aamupäivällä tein reilun parin tunnin lenkin ja kävin tutustumassa fixeihin erikoistuneeseen Kumiluoti-liikkeeseen. Liike on pieni ja ihan täynnä rakenteilla olevia tai rakennettuja/huollettuja fillareita. Tunnelma oli erityisen rento.

Iltapäivän lenkillä käväisin Pelago Bicyclesissä, sitä olen tässä blogissa jo aiemminkin mainostanut. Tämäkin putiikki on melko pieni, eikä siellä ainakaan vielä ollut kovin paljon fillareita, mutta lisää on ilmeisesti tulossa. Vaikka en fillaria ostanutkaan, niin mukaan tarttui sentään jotain. Ostin erittäin tyylikkään The Ride-lehden numeron kaksi. Suosittelen, on kyllä hieno lehti. Eikä tässä vielä kaikki, sain mielenkiintoisen reittioppaan, Iron Curtain Trail-kirjasen. Läpyskässä on 7000 kilometrin reitti, joka kulkee entisen rautaesiripun linjaa pitkin. Siinäpä tuleville vuosille hieman suunniteltavaa.

Tänään avattiin Fillarikanava-nettisivusto, josta palvelee helsinkiläisiä pyöräilijöitä. Sinne voi kirjoittaa pyöräilykokemuksia ja kehittämisehdotuksia. Ainakin näin avajaispäivänä sivusto toimi aika hitaasti ja oli välillä pois käytöstäkin. Mutta eiköhän se tässä ala toimia ja lunasta paikkansa toimivana vaikuttamiskanavana.

Hieno sää ja hieno päivä pyöräillä hienossa kaupungissa.

Matkakertomus (HK-Loviisa-Virolahti-LPR)

2009-06-22T20:08:00.019+03:00

Reissu tuli tehtyä ja tässä raportti matkasta.

Lähdimme liikkeelle puoli yhdeksän aikaan torstaiaamuna kohti Loviisaa. Sää oli aurinkoinen, mutta ei missään nimessä helteinen. Pyörät kulkivat mukavasti. Minulla oli perässäni peräkärry ja vaimon tavarat oli lastattu Ortliebin Back Roller Classic-laukkuihin. Pidimme pari patukansyöntitaukoa ennen ensimmäistä varsinaista pysähdystä Porvoossa. Joen rannalla uuden sillan kupeessa söimme eväitä ja nautimme kesäisestä kaupungista.

Tauko Porvoossa

Porvoosta jatkoimme matkaa päivän viimeiselle etapille. Loviisaan saavuimme puoli viiden aikaan iltapäivällä. Matkaa ensimmäisenä päivänä kertyi 99km. Loviisassa vietimme leppoisan illan kuljeskellen kaupungilla, söimme venerannan ulkoilmaravintolassa. Majoituimme retrohenkiseen Gasthaus Loviisaan. Ihan ok.

Gasthaus Loviisa

Pyörät nukkuivat Loviisassa ulkona

Heräsimme viileään perjantaiaamuun. Sämpylä-sulatejuusto-meetwurstiaamiaisen jälkeen hyppäsimme satulaan suuntasimme takaisin valtatie 7:lle ja kohti Virolahtea. Suunnilleen Pyhtään kohdalla suomalainen lempeä juhannussää näytti kyntensä ja vettä alkoi sataa. Ei tosin kaatamalla, mutta riittävästi kuitenkin. Ajoimme suurimman osan seiskatieosuudesta vanhalla tiellä, ainoastaan ennen Pyhtäätä piti ajaa valtatien piennarta. Juhannusruuhka ei vielä/enää ollut pahimmillaan, mutta silti saimme oman osuutemme ohittelevista rekoista. Vettä satoi suunnilleen Kotkaan asti, jossa pidimme kahvitauon idyllisessä Prisman kahvilassa.

Kotkasta jatkoimme Haminaan ja siitä kohti Virolahtea vanhaa museotietä pitkin. Tämä vanhan kuninkaantien pätkä olikin erittäin mukava ajettava. Tie oli mutkainen ja ympärillä runsaasti vehreää lehtomaista metsää. Ruokatauolle löytyikin viihtyisä paikka meren rannalta.

Tauko Lupinlahdella, museotien varrella

Tässä vaiheessa alkoi hieman väsy painaa matkaajien jaloissa, mutta jatkoimme silti sisukkaasti kohti määränpäätämme, Hurpun tilaa. Pitkähkön alamäkiosuuden jälkeen pääsimme perille, rauhallisen oloiseen lahdenpoukamaan.

Hurpun tilan aittamajoitus

Hurpun tila on ollut olemassa jo ilmeisesti 1700-luvulta asti ja nyt näytti toimivan pitkälti karavaanareiden leirintäalueena. Onneksi mukaan mahtui kaksi fillaristiakin. Nukuimme rauhattoman yön lyhyissä sängyissä asuntovaunuharrastajien polttaessa kovaäänisesti juhannuskokkoa. Päivän saldoksi saimme 108 kilometriä.

Virolahden kirkonkylä

Lauantaiaamu valkeni viileänä, mutta aurinkoisena. Mökkiaamiaisen jälkeen nousimme pyörien päälle ja viimeiselle etapille kohti eteläisen Saimaan porttia, Lappeenrantaa. Aurinko meni melko nopeasti pilveen lähtömme jälkeen, joten alkumatka meni harmaassa säässä.

Liityntäpysäköinti työmatkapyöräilijöille

Vaalimaata lähestyttäessä maisema oli synkkää valtatien vartta, mutta onneksi pyörätietä koko matka. Ennen raja-asemaa käännyimme kohti pohjoista, tässä vaiheessa matkaa Lappeenrantaan 60km. Kohta matka olisi jo ohi. Aiempaan verrattuna mäkiä oli tällä etapilla enemmän, tosin ei kovin jyrkkiä. Myötätuuli helli meitä koko matkan, kahtena ensimmäisenä päivän tuuli oli lännestä ja viimeisenä päivänä se oli kääntynyt eteläiseksi. Kerrankin. Tämän etapin tauon pidimme Ylämaalla, jalokivikeskuksen kahviossa, jonne alkoi kerääntyä juhannuksen juhlimista jatkavia paikallisia. Nautimme nopeasti herkulliset kahvit ja leivonnaiset ja jatkoimme matkaa, ennen kuin meno riehaantui.

Pulla- ja munkkikahvit Ylämaalla

Aurinkokin alkoi paistaa jossain vaiheessa ja viimeiset kilometrit menivätkin aika kevyesti. Saavuimme Lappeenrantaan neljän jälkeen iltapäivällä. Majoituimme Hotelli Lappeeseen, jonne saimme pyörätkin mukavasti sisätiloihin turvaan. Reissu oli poljettu ja suihku odotti. Olipas kivaa! Viimeisen päivän matka oli 85km.

Lappeenranta ammotti tyhjyyttään, kun kaikki ihmiset olivat varmaankin Saimaan mökeillään. No, löytyipä sieltä kuitenkin vähän elämääkin. Kävimme rannassa haistelemassa iltaa ja maistelemassa muikkuja ja silakoita kera perunamuusin. Sunnuntaina kävimme kanavaristeilyillä ja tyydytimme nälkämme paikallisella herkulla, vedyllä. Ihan hyvää, mutta miksi kinkulla ja kananmunalla täytettyyn lihapiirakkaan pitää laittaa vielä voita ja suolaa?

Takaisin Helsinkiin palasimme junalla ja nyt täytyy kyllä antaa kritiikkiä VR:n suuntaan. IC-junassa on tosiaan kolme fillaripaikkaa, joista pitää maksaa 9€. Junaan oli nousemassa meidän lisäksemme vielä yksi fillaristi, joten kaikki paikat olivat siis myyty. Yllätykseksemme huomasimme, että yksi kolmesta paikasta oli jo varattu. Me saimme vaimoni kanssa pyörät telineisiin, mikä ei ollut kylläkään kovin helppo rasti. Tämä yksi pyöräilijä jäi sitten käytävään seisomaan pyöränsä kanssa, eikä siis voinut laittaa pyörää maksamaansa paikkaan eikä myöskään päässyt istumaan omalle paikalleen. Kerroimme kyllä konduktöörille tästä epäkohdasta, mutta hän vain totesi leppoisasti, että tiedetään. Onko siis oikeasti mahdotonta järjestää kunnolliset olosuhteet fillareiden kuljettamiseen junissa? Näihin kolmen pyörän telineisiin ei edes mahdu kunnolla kolmea aikuisten fillaria.

Loppuyhteenvetona voin sanoa, että reissu oli todella onnistunut. Kalusto ja ihmiset kestivät, säätkin olivat siedettävät. Aurinko olisi voinut paistaa enemmän, mutta toisaalta jatkuva myötätuuli kyllä kompensoi paahteen puuttumisen. Reitti ei välttämättä ollut mielenkiintoisin mahdollinen, pieniä mutkaisia teitä idyllisen maaseudun keskellä olisi mukavampi ajaa kuin vilkkaasti liikennöidyn valtatien vartta, mutta rajallisen ajan takia oli pakko tyytyä tällaiseen ratkaisuun tällä kertaa. Jatkamme pyörämatkailua tulevaisuudessakin, kotimaassa ja varmaan ulkomaillakin.

Pyörät odottavat junakyytiä

Pyöräreittejä

2009-06-17T08:55:00.003+03:00

Löysin näppärän pyöräreittisivuston, bikemap.netin. Laitoin sinne viime kesänä ajamamme Etelä-Suomen kierroksen sekä tulevan juhannusreissumme.

Pieniä epätarkkuuksia reiteillä kyllä on, systeemi ei esimerkiksi usko, että Lauttasaaresta pääsee fillarilla siltaa pitkin Ruoholahteen, vaan väkisin yrittää tarjota reittiä Lehtisaaren ja Kuusisaaren kautta. Mutta kaikin puolin hieno sivusto tämäkin.

Matkasuunnitelma

2009-06-14T22:12:00.003+03:00

Juhannussuunnitelma on lyöty lukkoon: pyörämatka itään. Tarkoituksemme on ajaa seuraava reitti: Helsinki-Loviisa-Virolahti-Lappeenranta. Lappeenrannasta palaamme junalla Helsinkiin. Majoitukset ja junaliput saimme varattua ja tilaa riitti. Vain yksi paikka ei suostunut ottamaan majoitusvarausta "näin aikaisin" (viisi päivää ennen). Ei kuulemma osaa vielä tässä vaiheessa sanoa, onko juhannuksena tilaa. Ja VR:lle terveisiä, että kannattaisi jotenkin yrittää järjestää IC-juniin enemmän kuin neljä pyöräpaikkaa junaa kohti.

Nyt vaan pitää toivoa, että kaikki pilviin varastoitunut vesi ehtii sataa ennen juhannusta. Kirjoitan reissun jälkeen raportin matkasta.

Kesä tuli ja nastarenkaat lähtivät

2009-05-31T20:01:00.007+03:00

Sain vihdoin vaihdettua nastarenkaat sinkulastani, juuri sopivasti kesän saapuessa. Samalla On-One sai jäykän keulan, uudet kammet sekä ketjut ja lisäksi vielä perusteellisen pesun. Aiemman 32:16 välityksen tilalla on jonkin verran raskaampi 38:16, juuri sopiva kaupunkifillarin vetosuhde.

Alkaneen kesän kunniaksi kävimme tänään perheen kanssa Espoon rannoilla ajelemassa ja piknikillä. Hieno keli ja paljon ihmisiä oli liikkeellä.

Kuvassa rantaraitti Westendissä, tosin tässä kuvassa ei kovin paljon ihmisiä ole.

Pietarissa on toisin

2009-05-19T20:36:00.004+03:00

Tämän päivän Hesarissa oli juttu Pietarin kadut öisin valtaavista pyöräilijöistä. Sadat fillaristit ajelevat öisin pitkin Pietarin katuja, koska päivisin autojen sekaan ei ole mitään asiaa. Henki saattaa lähteä. Mielenkiintoista, että Pietarinkin kaltaisessa ei-pyöräilevässä kaupungissa alkavat pyöräilyn alakulttuurit kukoistaa. Tosin käsitykseni Pietarin soveltumattomuudesta fillarointiin perustuu täysin lukemiini ja kuulemiin tietoihin, ei omiin kokemuksiin. Mutta jos pietarilaiset aktiivipyöräilijät halua ajaa kaupungissa päivisin, kertoo se kyllä jotain paikallisesta liikennekulttuurista.

Taitavat Hämeentien vaaralliset ruuhkat olla hieman toisessa mittakaavassa.

Mikä on nopein?

2009-05-18T21:52:00.005+03:00

Maantiepyörä on nopeampi kuin cyclocross-pyörä. No, eipä tämä mikään uutinen ole, mutta kerron silti. Ajoin koko talven työmatkat sinkulamaastofillarilla ja lumien sulettua hyppäsin cc-pyörän selkään. Ero oli huomattava ja työmatka tuntui lyhentyvän reilusti. Kun hiekoitussepelit saatiin lakaistua kaduilta pois, vaihdoin alleni maantiefillarin. Nyt se työmatka sitten lyheni entisestään. Mikähän olisi seuraava vaihe? Nykyinen maantiepyöräni painaa vähän alle 10kg, joten noin kahdeksankiloisella voisi matka taittua jo valonnopeudella. Hiilikuitu on vain aika kallista.

Tällä hetkellä ajatus lumen peittämästä pyörätiestä ja lähes tunnin mittaisesta työmatkasta hirvittää.

Entä kumpi on nopeampi, Fiat 500 vai BMX-pyörä? Katsokaa itse.